Kuten kuvasta näkyy, ei artikkeli juurikaan kerännyt kävijöitä ensimmäiseen puoleen vuoteen. Helmikuusta alkaen kävijöitä alkoi kuitenkin hiljakseen tulla. Directa oli ilmeisesti lähettänyt ensimmäiset yllättävän isot laskunsa ja hakusanojen "Directa", "020300200", "laskutus" ja "huijaus" yhdistelmät alkoivat tuoda Googlesta kävijöitä.

Pian kävi ilmi, että asiaan liittyviä keskusteluja poistettiin useilta netin keskustelufoorumeilta kuten Helsingin Sanomien, Suomi24:n ja 02.fi:n sivustoilta. Directa selvästikin valvoi "sähköistä mainettaan" aktiivisesti.

Huhtikuun alussa minuun sitten oltiin Directasta yhteydessä. Ensin puhelimitse, sitten sähköpostitse. Heidän mielestään minun olisi pitänyt poistaa "valheellista tietoa" sisältäneet viestiketjut blogistani. Kyse oli kuulemma herjauksesta ja kunnianloukkauksesta. Vedottiin rikoslakiin. Otin lakipykälistä selvää, enkä suostunut poistamaan mitään, sillä a) en ollut vastuussa muiden kirjoituksista, b) en halunnut rajoittaa kommentoijien sananvapautta ja c) olin varsinaisesta asiastakin eri mieltä. Painostushan vain lisää suomalaisen jääräpäisyyttä.

Huhtikuun puolivälissä minulle soitti Directan palkkaama lakinainen. Meillä oli pitkä ja hedelmällinen keskustelu Directan toiminnasta, blogin ylläpitäjän vastuista ja perustuslain suomasta sananvapaudesta. Lopultakaan arvon juristi ei osannut esittää ainoatakaan perustetta, miksi minun olisi pitänyt poistaa kommentteja. Vetosin hänen oikeustajuunsa ja ammattitaitoonsa, ja hän lupasi ystävällisesti kertoa kantani päämiehelleen. Koin hänen soittonsa painostuksena, mutta hän kielsi sen olleen tarkoituksena.

Toukokuun puolivälin jälkeen kävijämäärät alkoivat nopeasti kasvaa. Directa lähetti laskujaan ja blogini osoite levisi eri keskustelupalstoille. Yhä useampi pienyrittäjä kertoi joutuneensa Directan uhriksi. Blogistani tuli heidän yhteinen keskustelupalstansa. Yhteinen asia yhdistää. Kävi ilmi, että Directan laskuissa oli laskun päiväystä myöhäisempi tulostuspäivä. Jotkut saivat laskun, vaikka eivät olleet tilanneet palvelua. Palvelun irtisanominen oli vaikeaa. Poliisi sai kymmeniä rikosilmoituksia ja aktiivisimmat yrittäjät ottivat asiakseen tuoda Directan toiminnan julkisuuteen.

Pohjalainen ja Ilkka julkaisivat Directaa koskevat uutisensa 29.5.2008. Uutiskynnys oli ylitetty. Kun aihe "kuumeni", Directa muutti strategiaansa. Heidän myyntipäällikkönsä kävi 4.6.2008 kirjoittamassa kommentin, jossa asiat esitettiin parhain päin. Hänelle tehtiin heti useita kysymyksiä, mutta yhtäkään vastausta ei saatu.

Kun kävijämäärät yhä kasvoivat, aloin odottamaan jonkinlaista tarinan huipentumaa - ainakin ensimmäistä sellaista. Siihen meni vielä pari viikkoa. Suomen yrittäjät julkaisivat Directaa koskevan uutisen kotisivuillaan 19.6.2008. Lopulta (eilen) 24.6.2008 seurasi MTV3:n uutinen. Tämä näkyy kävijädiagrammin viimeisenä huippuna. Arvatenkin jatkoa vielä seuraa.

Kun kirjoittaa blogia, ei näköjään koskaan voi tietää seurauksia. Me bloggaajat koemme enemmän. ;-) Toisaalta tämä on taas yksi esimerkki siitä, mistä netissä pohjimmiltaan on kyse: sananvapaudesta ja demokratiasta. Kansalaisjournalismistakin - siitä, että saa äänensä kuuluviin. Netissä tämän kaltaiset tarinat eivät ole mitenkään epätavallisia, vaan niistä on tullut arkipäivää jo kauan sitten.

Netin liikkeellepaneva voima on sen käyttäjien muodostamissa yhteisöissä. Kun kävijät löytävät jotain mielenkiintoista tai tärkeää, he alkavat "parveilla" sen ympärillä. Mikä tahansa muu netissä oleva kirjoitus olisi samalla tavalla voinut kerätä pettyneet yrittäjät yhteen. Oli paljolti sattumaa, että Google johti kävijät tänne. Lopputulos oli kuitenkin väistämätön siitä lähtien, kun Directa alkoi postittamaan laskujaan. Näin netti toimii.

Eli: Mikä tekee Jaikusta hyvän?

Nerokas idea
Lyhyesti sanottuna Jaiku perustuu ideaan, että yhdistetään (mikro-) blogi ja RSS-lukija sekä lisätään päälle kommentointi, sosiaalinen verkottuminen ja mobiili ulottuvuus. Kaikki nämä ovat täysin tavallisia elementtejä web 2.0 -palveluissa, mutta Jaikussa niistä on sekoitettu toimiva soppa. Jaiku on nerokas.

Yksinkertainen design
Yksinkertaisuus lienee ensimmäinen asia, jonka Jaikusta panee merkille. Kun nykywebissä on totuttu näkemään flasheja ja muuta graafista iloittelua, niin Jaiku on graafisesti todella selkeä, mutta tyylikäs.

Helppo käytettävyys
Missään muussa blogipalvelussa ei ole yhtä helppoa lisätä uusi kirjoitus kuin Jaikussa. Navigointi on helppoa: liikkeelle lähdetään joko Overview-välilehdeltä (johon kertyy kaikki omien kontaktien jaiut), joltakin kanavalta tai jonkun toisen käyttäjän sivulta. Sen jälkeen ei muuta kuin antaa linkkien viedä. Takaisin omalle Jaiku-sivulle pääsee aina yhdellä klikkauksella. Jaiku ei kilpaile ominaisuuksilla, vaan käytettävyydellä.

Mobiili ulottuvuus
Jaiku toimii yhtä hyvin mobiilisti (kännykkä), puolimobiilisti (läppäri) ja immobiilisti (PC). Kuitenkin mobiili ulottuvuus on tämän keitoksen suola. Mobiili-Jaikulla (series 60) on käytettävissä kaikki Jaikun perustoiminnot sekä tukku lisäominaisuuksia: sijaintitieto, puhelimen tila ja kalenterimerkintöjen jakaminen.

Sosiaalisen verkottumisen helppous
Yllätyin itse, kuinka matala kynnys Jaikussa on sosiaaliseen verkottumiseen. Jaikussa kaikki on niin helppoa, että kynnys toisen jaikuajan lisäämiseen omaksi kontaktikseen on erittäin matala. Jaikuun onkin kehittynyt kulttuuri, jossa samat kiinnostuksen kohteet jakavat käyttäjät merkitsevät toisensa kontakteikseen tavan takaa.

Matala julkaisukynnys
Mikroblogit ovat tunnettuja siitä, että kirjoitukset ovat tyyppiä: "Käyn ruokatunnilla", "Olen täällä, aion ohjelmoida", "Tulipa imuroitua, huh-huh" jne. Tässä juuri näkyy Jaikun matala julkaisukynnys. Kun yhden jaikun maksimipituus on 140 merkkiä, ei siihen yksinkertaisesti mahdu pitkää kirjoitusta. Mutta se myös pakottaa kiteyttämään sanottavansa. Jaikun kommenteilla ei ole samanlaista rajoitusta, minkä vuoksi on tavallista, että lyhyt aloitusjaiku poikii pitkän ja toisinaan jopa korkeatasoisen keskustelun.

Matala osallistumiskynnys
Samoin kuin julkaisemisen, myös osallistumisen kynnys on Jaikussa matalalla. Kun törmäät mielenkiintoiseen keskusteluun tai kanavaan, voit liittyä siihen miettimättä asiaa sen enempää. Jaikussa on tyypillistä ns. kärpäset ja lantakasa -ilmiö: kun joku löytää mielenkiintoisen aiheen, hän osallistuu siihen, tieto leviää sosiaalisen verkoston kautta ja pian saman aiheen kimpussa on monta keskustelijaa.

Kanavat yhteisen mielenkiinnon jakamisessa
Jaikussa on kanavia samalla tavalla kuin IRC:issä, irc-galleriassa ja chateissä. Jaikun kanavat poikkeavat kuitenkin edellisistä, sillä Jaikussa kanavat sisältävät ihan tavallisia jaikuja kommenttikeskusteluineen. Kanavaan voi liittää myös RSS-syötteitä. Lyhyesti kerrottuna kuka tahansa voi perustaa kanavan ja samasta asiasta kiinnostuneet ihmiset löytävät toisensa kanavien kautta.

Käyttömahdollisuuksien moninaisuus
Vaikka Jaiku on näennäisen yksinkertainen, sen tekninen nerokkuus mahdollistaa useita käyttötapoja. Esimerkkejä: tavallinen mikrobloggailu, kiinnostavista asioista keskusteleminen valituilla kanavilla, eri web 2.0 -palveluiden RSS-syötteiden keräily, palautekanavana käyttäminen esim. opiskelussa, kavereiden sijaintien seuraaminen mobiilisti jne.

Käyttäjät
Loppujen lopuksi mikään web 2.0 -palvelu ei menesty ilman hyviä käyttäjiä. Käyttäjät tekevät web 2.0 -palvelun. Voidaan myös ajatella, että vain hyvälle palvelulle riittää aktiivisia käyttäjiä. Näin on tapahtunut Jaikussa.

Hmm. En suunnitellut tätä kirjoitusta etukäteen, vaan kirjasin ajatuksiani sitä mukaan (mutta ei siinä järjestyksessä) kuin ne tulivat kirjoittaessa mieleen. Nyt olen yllättynyt, että asioita kertyi näin runsaasti. Eikä lista ole varmasti millään tavoin täydellinen, vaan tässä oli vain muutamia hajanaisia ajatuksia.

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt :

• Puhelinmyyjä
• Site builder (=www-sivujen koodaaja)
• Osakeyhtiön toimitusjohtaja
• Tutkimusapulainen

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

• Helsinki, Kallio
• Vantaa, Hakunila
• Vantaa, Ilola
• Oulu, Rajakylä

Seuraava kysymys koskisi tv-ohjelmia, mutta en omista tv:tä, joten muutetaan kysymystä:

Neljä radio-ohjelmaa, joita tykkään kuunnella:

• Uutiset / päivä tunnissa
• Kuunnelmat (esim. Knalli ja sateenvarjo, Anonyymit kotikiusatut)
• Kansanradio
• Klassisen musiikin ohjelmat kuten Sävel on vapaa ja nettiradiot

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

• Suomi (Kuhmoisen Päijänne, Pudasjärven Jaurakkajärvi, Kuusamo, Ahvenanmaa jne.)
• Tukholma
• Keski-Eurooppa
• Kanarian saaret

Neljä Internet-sivua, joilla käyn päivittäin:

• Jaiku
• YLE Areena
• Kaleva
• StatCounter

Neljä lempiruokaani:

• Vaimon uunibroileripasta ;-)
• Rosson herkuttelijan possua (ja vastaavat)
• Merikosken grillin kanaa ja riisiä chilikastikkeessa
• Pizzat, etenkin kinkku-katkarapu-herkkusieni-simpukka

Missä haluaisin olla juuri nyt:

• Yhdistetyllä ranta- ja kaupunkilomalla vaimon kanssa
• Purjehtimassa
• Riippumatossa kesäpäivänä lukemassa, kun lapset leikkivät kiltisti lähettyvillä
• Omissa valmistujaisissani (tai mieluummin menneessä aikamuodossa)

Neljä blogia, joita suosittelen:

• Tekno & Logia
• Blogien opetuskäyttö
• Times like these
• Lindholm/Jari Mr

Tämän voi tulkita haasteeksi, jos niin haluaa, mutta ei pakolla. :-)

Otin sen itselleni ja jaikuamistani voi seurata täällä.

Lisää aiheesta myöhemmin.

Blogilistan opetusteknologia-luokkaan oli ilmestynyt peräti yksi uusi tulokas, Blogi-klubi. Sen tuorein kirjoitus käsittelee henkilökohtaista oppimisympäristöä eli PLE:tä. Siinäpä aihe, johon törmää vähän väliä. Viimeiset pari-kolme vuotta tieto- ja viestintäteknologian, varsinkin netin, opetuskäyttö on selvästi ollut tekemässä jonkin sortin maailmanvalloitusta. Tähän liittyy se, että hyvät ideat leviävät nopeasti, ja jokainen haluaa kirjoittaa niistä jotain. Taidanpa itsekin palata PLE:hen paremmin jonain päivänä. ;-)

Blogi-klubista bongasin myös kolme linkkiä, joilla luulisin olevan annettavaa muillekin:

• Bubbl.us on selainkäyttöinen käsitekarttaohjelma. Jälleen yksi mahtava esimerkki, miten Ajaxia ja Web 2.0:n periaatteita voi käyttää oikeasti hyödyllisellä tavalla!
• Diigo puolestaan sisältää mm. kätevän työkalun, jolla voi tehdä alleviivauksia ja muistiinpanoja www-sivuille, jotka sitten tallentuvat Diigoon myöhempää käyttöä varten. Tällä tavalla muistiin otettu lainaus, sen lähde ja omat muistiinpanot pysyvät kauniisti nipussa. Harmi, kun samanlaista ei ole tarjolla paperikirjoissa. :-)
• Vaparetki on blogi, joka käsittelee mm. mobiilioppimista. Kumma, kun en ole törmännyt tähän aiemmin. Yksi syy on tietysti se, ettei Vaparetkeä ole Blogilistassa.

Tähtimalli kurssin toteutustapana

Kurssi toteutettiin konseptilla, jota ainakaan minä en ollut aiemmin päässyt kokemaan. Luultavasti vastaavalla tavalla järjestetyt kurssit voi laskea Suomessa korkeintaan kahden käden sormilla. Kurssi toteutettiin tähtimallilla, jossa kurssin virtuaalinen työtila koostui:

1. opiskelijoiden omista blogeista (WordPress),
2. kuva- ja videopankeista (Flickr ja YouTube),
3. ryhmien yhteisistä wiki-työtiloista (Wikispaces) sekä
4. kurssin keskussivusta, jonka kautta pystyi seuraamaan kaikkien kurssilaisten blogeja RSS-feedien kautta (Google Reader).

Nostan hattua kurssin järjestäjille, että yleensä uskaltautuivat kokeilemaan tähtimallia käytännössä. Ei varmasti ollut helppoa heittäytyä kokonaan uuden mallin varaan. Toki erilaiset kenttäkokeilut ovat tavallisia koulutusteknologiassa, mutta ensimmäistä kertaa järjestettävä 22 osallistujan ja kolme kuukautta kestävä kurssi on pilottihankkeena jo sieltä haastavammasta päästä! Ja lisätään vielä kirsikaksi päälle, että jokainen opiskelija sai käyttöönsä Nokian N73-kännykän, ja joukossa oli myös henkilöitä, joilla oli vaikeuksia laitteen käytössä. Tällaisessa kokonaisuudessa on monta asiaa, jotka olisivat voineet vaarantaa koko kurssin läpiviennin. Esimerkiksi: minkä tahansa kurssilla käytetyn verkkopalvelun kaatuminen. Tai järjestäjien hukkuminen kurssilaisten teknisiin tukipyyntöihin. Onneksi molemmilta vältyttiin. :-)

Mitä olisi voinut tehdä paremmin?

Koska kurssin toteutusmalli oli järjestäjille uusi, on selvää, että seuraavaan kertaan jäi runsaasti parannettavaa. Tässä pätee vanha viisaus, että et osaa rakentaa taloa ennen kuin olet sen kerran tehnyt. Ja kymmenes talosi on varmasti parempi kuin ne viisi ensimmäistä.

Ensinnäkin Wikispaces osoittautui surkeaksi wikiksi. Editointitilan käyttöliittymässä oli paljon parannettavaa. Miettikääpä esimerkiksi sitä, että Flickristä tuotuja kuvia ei edes näkynyt muokkaustilassa, vaan niiden sijasta näkyi custom-laatikko. Kyseinen custom-laatikko sisälsi siis kustomoitua HTML-koodia, johon liittyy se älyttömyys, ettei koko sivun HTML-lähdekoodia ollut mahdollista muokata. Kaiken huippu oli kuitenkin "kadotettujen tietojen automaattinen palautustoiminto" tjsp., joka lähinnä poisti jokaisen pitemmän muokkauksen jälkeen tekemäsi muutokset! :-( Lyhyesti sanottuna: välttäkää Wikispacesia.

Toinen merkittävä ongelma oli, että Google Readerin blogien RSS-feedien seurantasivulle tuli jokaisen kurssilaisen jok'ikinen kirjoitus. Tästä seurasi, että jos olit muutaman päivän lukematta kirjoituksia, oli seurantasivullesi ehtinyt kertyä jo kymmeniä uusia kirjoituksia. N73-kännyköiden ruudulla kymmenien viestien kahlaaminen kankealla käyttöliittymällä meni jo melko mahdottomaksi. Eli kanava meni tukkoon, ja oman ryhmän jäsenten kirjoituksia oli vaikea seuloa esiin. Minun kohdallani tästä seurasi, että lopetin koko seurantasivun käytön ja seurasin sen sijaan suoraan ryhmäläisteni blogeja. Parempi vaihtoehto olisi mielestäni ollut, että jokaisella 4-5 hengen ryhmällä olisi ollut oma seurantasivunsa.

Kolmas ongelma oli kurssin tehtävänannot. Yhteisöllisen oppimisen tehtävänannossa ei huomioitu onnistuneen ryhmäytymisen edellytystä: yhteistä tavoitetta. Sellaisen muodostamista ei painotettu, mutta sen sijaan jokaisen luennon jälkeen annettiin tehtäväksi muodostaa luennon pohjalta yhteinen ongelma viikkotehtäväksi. Kysymys: kuinka olisimme voineet tehdä jotain aidosti yhteistä, jos emme olleet saaneet mahdollisuutta ensin ryhmäytyä? Viittä toisilleen vierasta ihmistä ei voi vain laittaa samaan huoneeseen ja käskeä tekemään jotain yhteistä. Yhteisellä tarkoitetaan tässä jotakin sellaista, minkä jokainen ryhmäläinen kokee tärkeäksi ja joka on syntynyt koko ryhmän panoksen ja vastavuoroisen keskustelun ansiosta. Ryhmäytymiseen ja yhteisen tavoitteen löytämiseen tarvitaan aikaa. Vasta sen jälkeen voidaan aloittaa varsinainen yhteinen työskentely, tiedonrakentelu ja oppiminen. Lyhyesti kerrottuna ryhmämme ryhmäytyminen epäonnistui, eikä yhteistä tavoitetta syntynyt koko kurssin aikana. Toisaalta ainakin parilla muulla ryhmällä ryhmäytyminen selvästi onnistui - mikä kertoo sen, että eri ryhmät tarvitset eri verran aikaa hitsautuakseen yhteen.

Jokaisen viikkotehtävän aikana meidän olisi pitänyt ottaa N73-kännykällä vähintään kuusi (siis kuusi) kuvaa, jossa tuomme esille tehtävään liittyviä ajatuksiamme. Kuusi kuvaahan ottaa toki nopeasti, mutta keksipä joka viikko kuusi tuoretta ja järkevää ajatusta JA keksipä vielä sen jälkeen, miten havainnollistat niitä valokuvalla JA yritä vielä löytää haluamasi kuvauskohteet. Tämä alkoi hyvin nopeasti tuntua pakkopullalta ja oli lisäksi ristiriidassa kurssin toisen työskentelytavan, yhteisöllisen oppimisen, kanssa. Eli vastakkain oli mekaaninen yksilösuorittaminen ja yhteisöllinen tiedonrakentelu. Ne eivät yksinkertaisesti sovi yhteen.

Mikä oli PARASTA?

Ensinnäkin parasta oli päästä osallistumaan tällaiseen pilottikurssiin ja näkemään, miten uusinta tekniikkaa (?) voidaan käyttää oppimisen tukena. Vaikka olin kurssilla opiskelijan roolissa, pystyin mielestäni aika hyvin tarkastelemaan kurssia järjestäjien näkökulmasta. Tai siis siitä näkökulmasta, miltä kuvittelin kurssin näyttävän minun silmissäni, jos olisin ollut sitä järjestämässä. Koska olen perehtynyt oppimisen teorioihin ja koulutusteknologiaan, pystyin tarkastelemaan kurssin järjestämistä myös laajemmassa viitekehyksessä.

Toiseksi kurssilla oli mielenkiintoisia luennoitsijoita. Varsinkin Jere Majava, Jiri Lallimo ja Teemu Leinonen saivat minulta respektiä. Tietysti kavereiden arvoa nosti ennen muuta se, että he puhuivat minua kiinnostavista aiheista. Tiesittekö muuten, että Leinonen käyttää ohjelmistosuunnittelusta nimitystä design-tutkimus? ;-) Mutta mitäpä sekavista käsitteistä, kun tuloksena on esim. FLE3 ja LeMill. :-)

Lopuksi tärkein. Koin kurssin lopussa pienen heureka-kokemuksen, kun mietin, mikä kurssilla oli hyvää ja mikä huonoa. Vaikka kritisoin kuvien ottamista sekä RSS-feedien seuraamista N73-kännykällä, pidän kännykän antamista kurssilaisten käyttöön erittäin hyvänä oivalluksena. En siksi, että sillä otettiin kuvia, enkä siksi, että sen kautta seurattiin RSS-feedejä. Vaan siksi, että kun minulla oli lähes koko kolme kuukautta kännykkä taskussani, menossa oleva viikkotehtävä oli jatkuvasti konkreettisesti mukanani. Aina kun N73:nen oli mukanani, tehtävä oli enemmän tai vähemmän myös mielessäni. Huomaatteko, mikä ero tässä on tavalliseen verkkokurssiin, jossa tehtävä on vain "siellä jossain verkossa", näkymättömissä ja enimmäkseen poissa ajatuksista? Verkkokurssien suurin ongelma on ollut nimenomaan niiden sietämätön keveys, mutta nyt saatoin tuntea tehtävän painon koko ajan taskussani!

Teen portfoliota ensisijaisesti itseäni varten. Tietenkään en pysty unohtamaan, että tätä lukee muutkin, ja se vaikuttaa siihen, minkälainen portfoliosta muodostuu. Minulla ei ole minkäänlaista näyttämisen tarvetta portfolion kokoamisessa, joten tavoitteeni ei ole esitellä mahdollisimman monipuolisesti ja edustavasti osaamistani. Suomalaiskansalliseen jurouteenkin kuuluu, ettei itseä tuoda liiaksi esille, tai ainakaan itseään ei saa kehua.

Koska olen yrittäjä, minun ei ole tarpeen tehdä portfoliosta työnhaun edistäjää. Sen sijaan minun on otettava huomioon, että portfolioblogiini voi hyvinkin eksyä myös yritykseni asiakkaita. Eli tiettyä itsekritiikkiä on pakko pitää mukana, ja sensuuriakin, sillä kertoisin mielelläni portfoliossa myös työasioistani, mutta liiketoiminnan luottamuksellisuuden takia en sitä voi paljonkaan tehdä. Tämä on sääli, sillä oppimiseni nivoutuu kuitenkin sekä opiskeluun että työhön.

Mikäli jostain syystä haluat lukea lisää portfolion taustasta ja suunnitelmistani, niin tässä portfolioni käsikirjoitus.

Toivottavasti kolmas kerta toden sanoon. Tämä on nimittäin kolmas vakava yritykseni aloittaa bloggaaminen. Ja aivan oikein: ne kaksi aiempaa kertaa eivät menestyneet kovin hyvin. Mutta tällä kertaa en odota liikoja, koska tiedän mitä odottaa: 1) bloggaaminen ei ole helppoa, 2) siihen voi tulla taukoja, 3) julkaisukynnys on syytä pitää riittävän alhaisena, koska muuten homma loppuu totaalisesti. Tervettä itsekritiikkiä tulen toki harrastamaan, mutta aiempaa vähemmän. Rennosti vaan! :-)

Aluksi aiheeni tulevat koskemaan voittopuoleisesti koulutusteknologian sivuaineopintoja. Tämä blogi nimittäin toimii myös CSCL-kurssin (it's Computer Supported Collaborative Learning) reflektiopäiväkirjana. Kurssin opiskelu tapahtuu Optima Discendum -verkko-oppimisympäristöstä ja opiskelu tapahtuu täysin englanniksi. Pelkästään kieli on jo aika iso haaste meikäläiselle. ;-) Päiväkirjan pitämisen porkkanana on ylimääräisiä opintopisteitä ja toivottavasti myös pullakahvit. Kyseinen kurssi tosin alkoi jo kolme viikkoa sitten, mutta kuluneesta ajasta tulen tekemään takautuvan yhteenvedon.

Eipä sitten muuta kuin aloitetaan!! :-)