Idea näistä nyöritettävistä saappaista alkoi elämään mielessäni Pippurisen blogissa, kun Piipa mietti kaunottarelleen sopivia kenkiä. Mustat saapikkaat ei ehkä kovin hyvin tuolle neitoselle sopisi, mutta Monomestaan hyvinkin. Itsekin olisin ehkä tehnyt vaaleammat näistä, mutta sopivan väristä ei varastoissani ollut.

Vielä pitäisi tehdä paljon kävelykenkiä, niin voisi Monomestassa pitää avajaiset.

Did I make boots again? :)

Tällaiset golf-kenkien tapaiset kävelykengät syntyivät eilen valkoisesta keinonahasta ja mustasta aidosta. Joo, myönnän, jotenkin olen nyt ihan jämähtänyt näihin kenkiin ;) Vaikka kuinka päätän, että seuraavaksi teen jotain muuta, niin aina joku kenkä vaatii päästä Monomestan hyllyille...

Tämä onkin taas ihan aikuisten kokoa, 2,4 cm:n pituinen popo. Ehkä sitten seuraavaksi jotain muuta ;)

One pair of shoes again... I´m just thinking if i should do something else but shoes next :)

Lapsiakaan ei Monomestassa unohdeta. Muutama pari lasten kenkiä valmistui joulukalenteri-hässäkän lomassa. Punaiset ja ruskeat mokkanahkaiset kengät on tehty vanhoilla kaavoilla, mutta tuo edessä oikealla oleva malli on syksyn uutta mallistoa ;D

Tässä mittakaavan vuoksi uusi töppönen lähitarkastelussa :) Lehdessä näin noita ihania lasten remmikenkiä ja pitihän se kokeilla tällainenkin versio.

Tässä vielä kenkiä liimauksessa. Oli niin hauskan näköinen rivi, että oli pakko ottaa kuva :) Yllättävän monta vaihetta on muuten näissäkin sinänsä yksinkertaisen mallisissa kengissä!

Some new shoes for my shoe store called Monomesta :) These pairs will be for children.

Kaupassa kävelin näillä jo onnellisena pitkin käytäviä, mutta jätin ne vielä päiväksi harkintaan. Hetki ennen sulkemisaikaa kävin kuitenkin hakemassa, ovat niin ihanat. Siis Pakko Saada. Vähät siitä, että ne ovat hitusen liian pienet!

Solkikengät vaan ovat heikkouteni.

Ja kyllä niitä voi käyttää, varsinkin jos ei tarvitse kävellä kovin pitkälti...

Takaisin ylös

Tänään sain valmiiksi lapikkaat. Googletin noiden kuvia jo samaan aikaan kuin bootsien ja maihareiden, mutta nyt vasta sain inspiksen toteuttaa ne.  Monomestan kauppias ei ole kovin kapea-katseinen liikeeseen myyntiin otettavien kenkien suhteen ;D

Nahka ei aivan parasta mahdollista näihin ollut, koska on tuollaista "suomuista", mutta saa kelvata.

...not. Nämä olivat käsissäni vain pienen hetken, mutta niistä jäi katkeransuloinen muisto.

Kengät on aivan ihastuttavat, Padovanit ja niitä myy WOA. Lockit-laukku on puolestaan Vuitton, ja sen säteily on voimakkaampaa kuin keväisen auringon.

Tässä kuvassa hohde todella näkyy:

Tiesittekö muuten, että aitoon kultaan voi oikeasti tulla riippuvuus? Ihmiset jotka tekevät paljon kultaustöitä, voivat saada vieroitusoireita kun lopettavat kullan käsittelyn. Se on jokin kullan voimakkaasta säteilytehosta johtuva, tieteellispohjainen reaktio silmissä (moniko on vielä hereil.. anteeksi, taisin torkahtaa)

No tämä juttu on kuitenkin ihan jännä, ja kuulin sen Susanna Leinolta, jonka ihania kullattuja katukiviä ja muuta hienoa on Galleria Fridassa Korkeavuorenkadulla (melko uusi, idyllinen kivijalkagalleria)

Kuvat: Ilona

Viikkosiivouksen lomassa syntyivät tällaiset puukengät :) Pohjana pala raketinkeppiä ja päällinen nahkaa mininauloilla kiinnitettynä. Onneton olen tässä kuvaamisessa, mutta siinäpähän ovat nyt näytillä ;D

Koska ulkona puhisee jo alkava syksy, liitän tähän pirtsakat kumisaappaat. Löysin nämä kerran Tukholmasta, mutta sopivaa kokoa ei löytynyt ja siksi jouduin tyytymään vain kuvaan muistoksi. Hyvä niin, sillä sittemmin sai paljon kauniimmat Italiasta - esittelen ne myöhemmin.

]]> http://lottasatomaa.wordpress.com/?p=604 Sun, 03 Aug 2008 14:45:45 +0000 lottasatomaa http://lottasatomaa.wordpress.com/?p=604 ...ja tässä kenkäkaupan alkua :D

Muutamia uusiakin kenkäpareja on syntynyt noiden teräväkärkisten buutsien lisäksi.

Parit mauttoman väriset korkkarit...

...tennarit, kiilakorkoiset sandaalit ja pikkuballeriinat. Nuo puupohjaiset sandaalit ovat ne samat vanhat :)

Some new shoes for my future project :D

Markkinoinnista puheen ollen, suosittelen lämpimästi Seth Godinin kirjaa aiheesta: All Marketers Are Liars. Siinä kuvataan psykologiaa, joka vaikuttaa ihmisten kulutuskäyttäytymiseen, ja mikä tärkeintä, annetaan selkeitä ohjeita näitten tietojen hyväksikäyttämiseksi. Godinin idea on huomata, etteivät kuluttajat usko markkinamiesten puheita tuotteista kuitenkaan, vaan idea on kertoa tarina, josta kuluttajat muokkaavat itselleen sopivan version johon uskoa. Tarinan käsite on koko teoksen keskeisimpiä elementtejä: tarinan tulee olla uskottava (eli kauppiaan tulee itse elää sitä) ja tarinan on voitava sopia tietyn ihmisryhmän maailmankuvaan.

Godin käy läpi lukuisin herkullisin esimerkein tarinankerronnan voimaa. Ihmiset ostavat tavaraa, jos he vain saavat kiinni tarinasta, eli ovat vastaanottavaisia juuri sille kertomukselle. Juju on siinä, että tarinalla ei ole mitään mahdollisuuksia tavoittaa kaikkia, mutta keihin se vetoaa, he ovatkin sitten uskollisimpia asiakkaitasi.

Ilmeisesti Crocs-kengätkin kertovat tällaista tarinaa. Saattaa tosin olla, että minuun se ei purrut, päähenkilöt tuntuivat muovisilta ja halvoilta. Eikä draamaakaan ollut kuin siteeksi.

Muutama pari uusia popoja valmistui tänään. Täytynee harkita kenkäkaupan perustamista ;D

Maiharit...

...ja sandaalit, joista en meinannut millään saada kuvaa...

Tässä kenkäkaupan alku :D

I made some pair of boots and shoes. Quite funny, aren´t they ;D

Markkinastressistä toipuakseni toteutin tänään yhden pitkään mielessä olleen projektin:  bootsi-kokeilun. Aika kova homma oli, mutta kehittelemäni kaava toimi heti ihan hyvin :D Nahka olisi saanut olla ohuempaa... no, yksi saapas on nyt valmis ja tästä on hyvä jatkaa -joskus!

Leilukan blogissa bongasin tasaluvun ja sain palkinnoksi piirakkavuokia ja Unikko-kävelysauvat. Kiitos näistä!

Sadulta ostin hänelle tarpeettomaksi jääneen nuken. Nukke on todella kaunis!

Muutama pari luistimia valmistui eilen... markkinoille nämäkin :)

Miehille ja naisille omansa...

Arttu järjesti blogissaan äänestyskilpailun, jonka minä voitin. Kiitos :D Postipoika oli käsitellyt pakettia niin kovakouraisesti, että kukkopillin jalasta toinen puoli oli murtunut. Onneksi toinen puoli on virheetön.

Ainiin, pääsin vihdoin torstaina(taas kerran kaikkea tapahtuu torstaina) ostamaan uudet kengät. Ne on ihanat ja itseasiassa niitä on kahdet. En osannut valita valkoisten ja mustien välillä joten ostin molemmat. Mutta se siitä kengistä, niitä on aina liikaa.

Olen saanut kyltymättömän himon esitellä jalkojani erinäisissä vaatteissa, mikä on hyvin hankalaa sinänsä koska jalkani ovat kuin kalkkilaivan kapteenit vaikka olen niitä ulkoiluttanut parvekkeella auringonvalossa. mutta kyllä nämä vielä jossain vaiheessa muuttuvat valkoisista ruskeiksi, ja silloin hihkun innosta.

Nyt kuului ulkoa auton ääntä, taitaa olla perheen pää tulossa kotiin. Paras mennä siivoamaan, että voin kirjoittaa epäsäännöllisesti ja pitkillä aikaväleillä muulloinkin.

Eliisa heitti mulle tuolla kommenteissa haasteen, että kokeilisin tehdä vauvan ensiaskel-kengät, jotka voisi sitten laittaa sellaiseen pieneen vitriini-tauluun muistoksi... En tiedä aavistiko hän mun olevan jonkin asteen yllytys-hullu, vai oliko tuo vain vitsi, mutta tuumasta toimeen :o) Ja tässä ne nyt ovat. Vielä aion toteuttaa sen vitriininkin, mutta ensin täytyy tehdä sinne vähän muutakin pientä...

Nämä vauvankengät ovat kokonaisuudessaan 8 mm:n kokoiset, pohjana taas paspispahvi ja materiaalina ohut musta nahka. Nappina, niinkuin noissa pikku-tytön töppösissäkin, mininaulan kanta.

Tässä vielä vertailun vuoksi noita edellisiä, silloin niiiiin pienen tuntuisia tossuja, jotka nyt näyttävät lähinnä saappailta ;o)

Parantelin hieman tuota edellisten tossujen kaavaa ja näistä tulikin huomattavasti kivemmat. Mittatikku jäi taas, mutta edelleen tuo pohjan koko on 1,5 x 0,8 cm. Pohjan matsku on paspispahvi, kenkä mustaa nahkaa ja nappi on mininaulan kanta. Nämä tossut lähtevät tänään Oulun suuntaan :o)

Tyynyt virkkasin isoäidin neliön idealla, kun en muuta osaa. Väri näyttää oudolta kuvassa, on oikeasti niin herkullisen tumman punainen...

Tässä vielä vertailun vuoksi nuo edellisetkin töppöset. Muutin tuo remmin muotoa, jolloin nilkan aukko suureni ja koko kenkä näyttää tasapainoisemmalta. Pienestä se on kiinni :o)

Ilmat on olleet niin hyvät, että on ollut pakko rakennella tuota 1:1 autokatosta vähän valmiimmaksi. Niinpä mineily on jäänyt hyvin vaatimattomaksi... Ilona sai kuitenkin pienet punaiset kengät ja vielä kokeilin tuollaista leipäkoria punoa vähän kulmikkaammaksi.

Kengät tein nahasta paspispahvi-pohjan ympärille. Vähän tuota kaavaa pitää fiksata... Mittatikku puuttuu, taas, mutta kenkän koko on muutaman millin yli sentin. Yritin pähkäillä, miten tuohon tekisi ihan oikean soljen, mutta en keksinyt ratkaisua, koska halusin saada kengän leikattua vain yhdestä kappaleesta ja silloin remmi jää vähän lyhyeksi. Toisaalta en viitsisi tuota kaavaa levittääkään enempää, että saisin remmille lisää mittaa, koska silloin taas teräosa jää niin pystyksi...

Kori on toteutettu ihan sillä samalla ohjeella, jolla aiemminkin noita koreja tein, mutta nyt yritin saada siitä vähän kulmikkaamman. Yhden uuden, kokeilemisen arvoisen idean sain tuossa punoessani, mutta siitä joskus muulloin :o)

Se kurja flunssa iski nyt minuunkin. Jotain jaksoin kuitenkin askarrellakin pienissä pätkissä. Tässä kauan haaveilemani piianpeili ja sivupöytä. Tuosta piianpeilistä olisi voinut tehdä romanttisemmankin, mutta nyt energian puutteessa syntyi tällainen suora malli :o)

Peilin laatikko avautuu. tein laatikon paspispahvista sekä saadakseni laatikon sisätilan maksimoitua, että laiskuuttani. Käytän muuten paspispahvia laatikon sisuksiin lähes aina, koska sitä on niin helppo työstää.

Tässä vielä pöydän seurana viikonlopun saldoa... mulla on muutamaan vaihtoon menossa kenkiä ja olen vähän kokeillut erilaisia malleja. vasemmalla ulkokenkiä, jotka on tehty luistimieni idealla, eli pohjassa on käytetty balsaa, ja nuo oikean puoleiset on tehty paspispahvi-pohjalle. Näyttävät vähän kevyemmiltä, koska yrittävät olla vähän juhlavampia ja sirompia malliltaan. Pöydän päällä olevat vauvan tossut ovat niin pienet, että mun kamerani ei suostu kukka-asetuksista huolimatta ottamaan kunnon kuvaa :o(

Tässä vielä lähempää kuvaa noista pikkukengistä...

Ainiin lainaus BC Hellsinki -keskustelupalstalta, tämä oli muistaakseni jonkun sigissä:

Vain maalainen tarvitsee autoa kaupunginssa.

Asiaa.

Tänne Espooseenkin saatiin kunnon talvi vihdoin ja viimein ja niin piti nukkiksen porukan kaivaa kaapista luistimet esiin. Ilonan luistimet olen esitellyt jo aiemmin. Ne tulivat Moreenimäestä lahjaksi ystävänpäivänä. Mutta nyt sai äitikin etsittyä vanhat luistimensa. Pitäähän sitä toki ainakin kerran talvessa päästä jäälle.

 Saapas-projektin seurauksena innostuin luistinten teosta niin tosissani, että väänsin niitä heti muutaman ylimääräisenkin parin ;o) Otin vähän vaihekuvia siltä varalta, että joku muukin haluaa tällä yksinkertaistetulla ohjeella niitä kokeilla. Heljä oli luistimet toteuttanut paljon perusteellisemman kaavan mukaan, mutta itse en jaksanut ihan niin pikkutarkka olla.

Pohjia varten leikkasin balsasta kaksi 1x2 sentin palaa, joista hioin kulmat pyöreiksi kuvan mallin mukaan. Miniviilalla muotoilin pohjaan tarvittavat muodot koroille.

Tämän muotoiset palaset leikkasin valkoisesta nahasta. Kaksi kenkäosaa ja yhden iltin.

Ensin liimasin Gutermannin tekstiililiimalla luistimen kenkäosan kärkien reunat vastakkain. Sitten ilttiosan noin puolen sentin matkalta kenkäosan alle kuvan osoittamalla tavalla. Kuva on tärähtänyt, sori :o(

Nauhoitin luistimet ihan neulan avulla, kaksin kerrroin pyöritetyllä ompelulangalla.

Pohjat maalasin mustalla ja maalin kuivuttua liimasin kenkäosan kiinni pohjaan samalla Gutermannin tekstiililiimalla. Aloitin liimaamisen kengän kärjestä ja etenin muutamassa vaiheessa kohti takaosaa. Tuo mainostamani liima on oman kokemukseni mukaan tosi kiitollinen aine. Haisee pahalle, mutta lähtee sormista irti, eikä kuivu liian nopeasti!

Sitten vielä takasauman liimaus reunat vastakkain ja kenkäosa on valmis.

Terät sahasin spaattelitikusta (jätskitikkukin käy). Sahausta helpotti huomattavasti joululahjaksi saamani Dremelin työpöytään kiinnitettävä puristin :o)Luistimen terän kärkipiikit viilasin miniviilalla. Mitta unohtui, mutta terän pituus on 2,5 senttiä.

Maalasin terät hopeamaalilla ja kiinnitin ihan Erikeeperin tyyppisellä puuliimalla.

Tässä luistimet kuivumassa grillitikkujen nokassa :o)

Ja valmis luistin lähikuvissa :o)

Sopivat jalkaan mainiosti! 

Petettynä kiersin seuraavana päivänä läpi muutaman kirpputorin, turhaan (en halua ostaa huonoja kenkiä edes väliaikaiskäyttöön) ja annoin itselleni lopulta luvan ostaa upouudet kengät.

Hemmotteluksihan se sitten meni! Vietin ensin turhan puolituntisen suuressa kenkäkaupassa, josta olisin saanut JOKO laadukkaat ja järkevät mutta pohjattoman tylsät saappaat TAI nätit mutta toivottoman heikkotekoiset saappaat. Minä halusin sekä laatua että kauneutta yhdessä paketissa. Suuntasin siis jo aiemmin hyväksi havaitsemaani Kirkkopuiston vieressä sijaitsevaan pikkuliikkeeseen nimeltä Kenkä-Scala.

Tassuteltuani aikani ympäriinsä kaikenlaisissa kengissä kotiuduin oheisiin ihanuuksiin. Ne ovat täydelliset. Varpaille on riittävästi tilaa, paino laskeutuu juuri oikeaan kohtaan, leikkaukset tukevat jalkaa joka puolelta. Kahdeksan sentin koroista huolimatta näillä kengillä on erittäin hyvä kävellä, ja viimelauantaisella keikalla tuli testatuksi, että niillä voi aivan hyvin myös tanssia neljä tuntia putkeen. Materiaalit vaikuttavat kestäviltä ja pohja on kuvioitu niin ettei liukastumisia tarvitse pelätä. Ja muotohan on suorastaan huikea!

Vanhojen saappaiden vetoketjurikko ei paljon mieltä paina, kun löytää jotain näin hienoa korvaukseksi! Mutta kyllä minä lupaan ne vanhatkin vielä korjauttaa...