Tuo Batu Caves on sellainen limestonesta (suomeksi tippukivi, vai?) muodostunut kolmen suuren luolan systeemi, joista yhteen on tehty jonkinlainen Hindujen palvontahommeli. Lukekaa lisaa Wikipediasta jos kiinnostaa.. jai tuo luolan historia ja tarkoitus itsella vahan hamaranpeittoon eika nytkaan ole aikaa sita tutkia. Joka tapauksessa hinduluola jo sinallaan oli varsin vaikuttava jo pelkastaan kokonsa puolesta. Sitapaitsi siella oli royhkeita pikkuapinoita, yksikin kaveri seurasi japsipariskunnan kannoilla ja repi yhtakkia mimmilta muovikassin kasista. En tieda mita siina kassissa oli, mutta heidan kaverinsa lahtivat apinan peraan pusikkoon sita hakemaan.

Kavin itse sellaisessa hinduhakkyrassa katsomassa pienta alttaria ja joku vanha ukkeli torkkasi siina samalla larviini tuhkaa ja rukoili minulle pitkaa elamaa ja antoi pari keltaista kukkasta. Olin vahan pihalla etta mista on kysymys, mutta varmaan aija oli jonkilainen pyha mies jolta sain siunauksen tai jotain.

No hinduhommien jalkeen mentiin viereiseen luolaan, Dark Caveen. Osallistuimme sellaiselle lyhyelle "nature walkille" siella luolassa, eli mentiin kyparat ja otsalamput paassa katsomaan luolastoa sisalta. Siella oli pimeaa ja lepakot pitivat mekkalaa. Nahtiinkin noita lentavia rumiluksia jonkin verran, hedelmalepakot nimittain pyorivat katossa olevien aukkojen ymparilla. Sen lisaksi nahtiin suurinpiirtein kammenen kokoinen otokka jolla oli ainakin parikymmenta jalkaa ja joka syo isoja torakoita (niita pyori jaloissa valilla). Niin, ja luolakoira. Sita luolaa asuttaa koira jo kolmannessa sukupolvessa ja tama kaveri olla mollotti polun vieressa mennessa ja tullessa. Se alkaa kuulemma haukkumaan jos luolaan menee ilman kyparaa.

Noniin, juttua piisaa, sori Leena :) Huomenna lahdetaan jatkamaan matkaa ylihuomenna vaellukselle. Seuraava paivitys varmaankin sunnuntaina tai alkuviikosta, moro!

Lienen tullut vanhaksi (tai sitten suorastaan viisaaksi), kun jonkinlaisia hygieenisiä epäluuloja potien, mietin että en taida uskaltaa mennä tuohon sameaan ja kuohuiseen virtaan lutraamaan. Veden pinnalla lilluva kermavaahtomainen keltaruskea, paksu kuoha vain näyttää niin epäilyttävältä ja muistelen jostain lukeneeni, että se on likaisen veden merkki. Se on sitten eri asia, mitä kyseessä oleva lika mahtanee olla. Rotkon seinämät ovat elottomat ja mustat, minkä opiskelijatkin ovat laittaneet merkille.

Kun nyt taas oikein selaamalla selasin tietoa kyseisen uimapaikan puhtaudesta, kävi ilmi että siellä kesäisin uivat Cornellin opiskelijat ovat tivanneet (Question 3) huolestuneeseen sävyyn selvitystä uimapaikan puhtaudesta ja riskeistä yliopiston "Uncle Ezra" vastauspalstalla. Kysymyksiin on joko jätetty vastaamatta tai vastattu hyvin ylimalkaisesti. Eräskin useaan otteeseen palstalle kirjoittanut kysyjä sanoi epäilevänsä, että yliopisto tahallaan pimittää tietoa asian tiimoilta. Täytyy myöntää, että minustakin on hivenen kummallista, jos huippuyliopistolta ei löydy resursseja ja kiinnostusta tutkailla edes tuon vertaa takapihallaan lainehtivan lutakon koostumusta. Varsinkin kun siellä uidaan jatkuvasti.

Villein huhu muuten vihjasi, että purossa olisi virtaillut Gun Factoryn lyijyjen lisäksi jopa Ward Hallin (ilmeisesti jo joku aika sitten täältä pois viedyn) ydinreaktorin vesiä. Eikä kukaan vaivautunut kumoamaan huolen aihetta pötypuheena. Sana tietoyhteiskunta lienee täällä lakaistu kirosanana ison maton alle.

Sen verran pihausta Ezra-sedästä kuitenkin irtosi, että hän ilmoitti uivansa itse mieluummin jossain muualla. Ei kuulema pelkästään veden puhtausepäilyjen takia, vaan siksi että siellä on kuulema jotain pohjavirtauksia jotka voivat viedä kokeneenkin uimarin pinnan alle. Hmm. Hmm. Vai niin. Jassoo.

Minä istuskelin siinä varjossa penkillä, putouksen äärellä ja seurailin nuorten ihmisten ilakointia luonnostellen muuatta piirrosta. Siitä päästäänkin otsikon varsinaiseen aiheeseen, eli häijyihin ja kunnianhimoisiin pöpödöndereihin.

Kukapa ei olisi joskus nähnyt samettipunkeiksi kutsuttuja pienenpieniä punaisia piipertäjiä. Kesäisin niitä ainakin vilistää joka paikassa pitkin lämpimiä kivipintoja. Kotiseudullani minipunkkeja kutsuttiin Jumalan lehmiksi, tiedä häntä sitten miksi ja äiti kielsi ankarasti tappamasta niitä. Täällä jenkkilässä ne tunnetaan nimillä chiggers, red bugs,  tai virallisesti harvest mites.

Minua nuo ötökät eivät ole koskaan häirinneet, enkä tiennyt että ne purevat kipeästi. Mutta siinä istuskellessani yksi sitten päätti haukata minua pohkeesta ja päätyi kämmeneni liiskaamaksi punaiseksi viivaksi. Pisti ensin kuin pienellä neulalla tuikaten ja sitten kutitti niin vietävästi. Tuli pitkä punainen läikkä jalkaan.

Itse asiassa samettipunkit eivät edes pure vaan sylkevät "saaliinsa" iholle ruuansulatusentsyymiä, joka rikkoo solukkoa. Sen jälkeen kokkaileva punkki lipoo syntyneen sössön parempiin suihin. Iho reagoi ymmärrettävästi punkin syömäpuuhiin ärhäkällä kirvelyllä ja kutinalla.

En tiedä olisinko edes halunnut tietää tuota. Tieto lisää selvästi... äh, tiedä häntä nyt sitten mitä.