ProComin vierailulla tänään Raeste toi esiin myös ammattitaitoisen journalismin merkityksen, yhteisöllisyyden ymmärtämistä ja ympäristönäkökulmien huomioimista jutunteossa.

"Mulla on itselläni vakaa käsitys siitä, että isojen mediatalojen saiteista muodostii tv-kanavia vastaavia putkiloita, joiden voima on 2,5 miljoonan kävijän massassa. Se kriittinen massa mahdollistaa myös rahan eli järjevän mainonnan tekemisen. Nettisaiti menevät kävijäohjaukseen, kuten vaikka MTV3:lla, jossa Salkkarit katsova seuraa perään myös uutiset", Raeste pohti tulevaisuutta.

Taloussanomat siirtyi taannoin nettiin. Nyt julkaisu on taas myös printissä, eli esimerkiksi Metro-lehden tiistain numeroista löytyy Taloussanomien sivut. Tämä on kuulemma herättänyt ihmetystä: ollaan niin digitaalista, mutta silti perinteisessä lehdessä?

"Digitaalisena kustantamona oleminen tarkoittaa myös sitä, että digitaalista sisältöä voi laittaa eri paikkoihin: mobiiliin, televisioon, radioon, tai siitä voi tehdä printtiä. Nyt on päästy siihen tilanteeseen, josta on puhuttu 15 vuotta. Ja kuten kaikki tietävät, niin raha tulee kuitenkin eniten printistä."

Selvästi kannattava osa Raesteen ohjauksessa olevaa nettisisältöä on Digitoday. Raesteen mukaan kyseessä on "uinuva kultakimpale": nykyisestä 100 000 viikkokävijästä pyritään 250 000 kävijään.

Raeste uskoi myös esimerkiksi videoiden käytön lisääntyvän. Esimerkkinä hän mainitsi Ilta-Sanomien jääkiekon MM-kisojen aikaan olleen Videotuomarit-konseptin, jossa pikkubudjetilla saatiin yli 20 000 päiväkävijää kerännyttä sisältöä.

Äskettäin tehdyn sivuston uusinta ei onnistunut niin kuin piti. Kävijämäärät tippuivat, ja yhtenä suurena yksittäisenä tekijänä Raeste pitää sitä, että tehtiin IS:n hypertyylikäs ohjausboksi. Sivuilta tuli aiemmin tuli 200 000 viiikkovierailua ja määrä tipahti 120 000 vierailuun: boksi ei siis sopinut IS:n lukijoiden tyyliin. Nyt ohjaukset räätälöidään eri sivustoille omanlaisinaan.

Nettimainokset ovat monelle ärtymyksen aihe. Myös Taloussanomissa on totuttu kuulemaan kielteistä palautetta.

”Mikään ei ole niin ärhäkkä kuin ilmaispalvelun asiakas. Usein vaatimukset tuntuvat melko kohtuuttomilta", Raeste totesi.

Yksi kysymys käsitteli sitä, ryhdytäänkö toimittajia palkitsemaan "reittaamaan" otsikoista, eli saako toimittaja enemmän palkkaa sen mukaan, mitä enemmän hänen juttuaan klikataan. Raeste totesi, että ei toimittajia, mutta kenties kolumnisteille ja blogien kirjoittajille voidaan antaa bonusta kävijöiden mukaan.

Taloussanomien vierailulle osallistui runsaslukuinen joukko procomilaisia, ja juttua olisi tainnut riittää pidemmäksikin aikaa. Ja puhetta oli tietysti paljon enemmän kuin mitä tähän omaan tekstiini tallensin.

"ProCom-päivässä palkittava viestintäteko voi olla väljästi määriteltynä ”mitä vain, mutta merkittävää”. Kyseessä voi olla kampanja tai yksittäinen viestintäponnistus, joka on ollut vaikuttava joko yhteiskunnallisesti, taloudellisesti, tietyn toimialan sisällä tai jollain muulla tavalla. Tärkeää on, että viestintäteko on joko koskettanut ihmisiä, muuttanut olemassa olevia käsityksiä tai vaikkapa tuottanut uudella tavalla ennen näkemättömiä tuloksia."

Koska oma muistini on lyhyt, niin piti haeskella, mitkä ovat olleet edellisvuosien palkittuja. Viime vuonna kunnian sai Igglo, sitä ennen Sauli Niinistön presindentinvaalikampanja. Myös tietoturvayhtiö F-Securea on maininnalla muistettu, samoin jääkiekon MM-kisoja ja Lahden Sibeliustaloa.

En osaa yhtään veikkailla, mitä kesäkuussa voitaisiin palkita vuoden viestintätekona. Näitä pitäisi varmasti seurata aktiivisemmin ja pistää myös ylös pitkin vuotta hyviä ehdokkaita. Nyt viime vuosi tuntuu jo kaukaiselta, eivätkä ne maininnan arvoiset äkkiseltään muistu mieleen.

Olisikohan muilla valistuneempia arvauksia? Mennäänkö ympäristö- tai kriisiviestintään? Painottuuko netti? Yksilö, yritys vai yhteisö? Mainontaa, journalismia vai tiedotusta?

Tietysti myös oman ehdotuksensa voi lähettää 30. päivään mennessä myös ProComiin, procom(at)procom.fi. Mukaan kannattaa liittää perustelut ja mahdolliset viestintäteon tulokset ja muu materiaali.

Kyseisen kampanjan myötä käyttäjät tekivät 4 000 työtä, joista parhaat päätyivät myös printtimainoksiksi.

Aiheesta lisää Samin esityskalvoista:

[slideshare id=203055&doc=presentation-iq-119761216140882-4&w=425]

Samin käyttämä Slideshare-palvelu on muuten käyttökelpoinen tapa jakaa esityskalvoja ja tutustua muiden tuottamiin esityksiin mitä erilaisimmista aiheista.

Kaksi samalla viikolla ja silti kirjoitin "peräti". Niin tärkeää kuin tiedottajalle onkin pitää verkostonsa kunnossa, niin kovin vähän aikaa sellaiseen "perinteiseen verkostoitumiseen" tuntuu löytyvän. Olisi monenlaisia iltaan ulottuvia tilaisuuksia, mutta menepä niihin perheellisenä. Voisi lähteä lounaalle, mutta kalenteri on muita varauksia täynnä. Matka Itä-Pasilasta Helsingin keskustaan tuntuu oudon pitkältä, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin. 

Muutenkin hektisessä elämässä hyödyllisestä ja mukavasta verkostoitumisesta tuleekin pakko. Verkostoidu tai unohdu! Tapaa ihmisiä, keskustele, vaihda käyntikortteja!

Viime aikoina olen saanut tutustua useaan viestinnän ammattilaiseen verkkoviestinnän jaoksessa. Jollain tasolla olen tutustunut reiluun kahteenkymmeneen henkilöön, mutta toistaiseksi olen tavannut heistä vasta alle puolet. Loput olen "tavannut" sähköpostitse tai Facebookissa.

Huomattava osa verkostoistani on verkossa. Sähköpostilistoilla olen tutustunut kymmeniin (todellisiin, omalla nimellään esiintyviin) ihmisiin, joista olen tavannut todellisessa elämässä vain muutaman. LinkedInin ammatillisessa verkostossani on runsaat 40 jäsentä, jotka kaikki olen tavannut oikeastikin. Siellä on työkavereita, muiden organisaatioiden kollegoja ja joukko muita ammattilaisia.

Eräs LinkedIn-kontaktini sattui kanssani samaan lounaspöytään viime syksynä Wanhassa Satamassa Markkinointiviestinnän viikolla. Juttelimme sen puolisen tuntia ja totesimme, että meistä voisi olla "ammatillista hyötyä" toisillemme jossain vaiheessa. Pahviset käyntikortit korvasi linkkaus LinkedInissä. Facebookin verkostoni on muutaman asteen privaatimpi. 

LinkedInissä ja Facebookissa näen linkit omien kontaktieni ja heidän kontaktiensa välillä. Kontakti, ystävä, voi siis toimia esittelijänä siellä verkossa, jos haluan tutustua johonkuhun. Ihan sama toimintaperiaate kuin oikeassa elämässäkin.

On arvokasta tuntea ihmiset oikeasti, tavata, kätellä ja keskustella. Mutta ei yhtään huono juttu ole sekään, että luo ja ylläpitää verkostojaan bittivirroissa. Ne nimet ja kuvat ovat todellisia ihmisiä, todellisia ammattilaisia minun verkostossani.

***

Verkkoviestinnän jaoksen sivulla ProComNetissä on tietoa toiminnastamme. Jaoksen keskustelupalsta on kaikille avoin. Tervetuloa verkostoitumaan kanssamme - ensi alkuun täällä verkossa.

Itse kiinnitin joskus pari-kolme viikkoa sitten Facebookissa huomiota tapahtumailmoitukseen, jossa kerrottiin Maine-lehden julkistustilaisuudesta. Merkkasin tapahtuman itselleni muistiin, ja jäin odottelemaan, milloin ilmestyisi lisätietoa, sillä Facebookissa kerrottiin, että esimerkiksi tilaisuuden paikka ilmoitettaisiin myöhemmin.

Mutta turhaan odottelin. Enkä ollut ainoa, sillä Saarikon Janne kirjoittaa samasta aiheesta:

"Julkistustilaisuuden pitäisi kutsun mukaan olla tänään kello 16 “myöhemmin ilmoitettavassa paikassa”. No, lehdistötiedotteen kampanjasta sain eilen iltapäivällä, ja illalla kävi ilmi, että bileet olivat jo torstaina johonkin aikaan jossakin. FB:n kautta tapahtumasta ei ole mitään lisätietoa, eikä siellä esitettyihin kysymyksiin ole vastattu millään tapaa.

Arvatkaapa miltä tuntuu, kun varaa kalenteristaan ajan tapahtumalle, mutta ei koskaan saa sitä lopullista tietoa muutoksesta tai peruutuksesta? No, kutsussa luki “vain hyvämaineisille markkinoinnin ammattilaisille” - Ehkä minä en sitten ole sellainen."

Näin siis trendikkään Facebookin käyttö meni pahasti pieleen. Kuten Jannelle, niin minullekin jäi paha maku suuhun.

Facebookissa tapahtumailmoittelu on mielestäni mainio ominaisuus: olen itse käyttänyt sitä sekä isompien tapahtumien ilmoitteluun että myös pienemmän kaveriporukan koollekutsumiseen. Ilmoituksen saa luotua kätevästi ja ihmiset voivat ilmoittaa kiinnostuksensa klikkauksilla. Lisäksi pääsee katsomaan, ketä muita paikalle on mahdollisesti tulossa, ja jälkikäteen voidaan vielä kirjoittaa tunnelmia tapahtumista tai pistää kuvia näytille. Sääli, että Maineen kohdalla tämä suorastaan sössittiin.

Mitäs sitten itse Maine-lehdestä näin äkkiseltään sanoisin? No, lehti on selattu pikaisesti ja oikeastaan ainoa jutut, jota olen toistaiseksi vähän paremmin vilkaissut, oli "Puskaradion paluu" (s. 28-31), jossa Hopottajat pääsivät esittelemään toimintaansa. Perehdyin juttuun siksi, että itse suhtaudun tällaiseen laskelmoituun hopotukseen nimenomaan epäaitona puskaradiona.

Mutta loppu lehdestä jää siis viikonlopun lukemisiksi.

Maineella on siis myös Facebookissa oma sivunsa (vaatii kirjautumisen).

Yhteisöllisyyteen Sorainen liitti myös ProComin toiminnan, mukaan lukien jaosten merkityksen. Jaostoiminnan tilaisuuksissa nimittäin kehitetään oleellisesti sitä yhteisöllisyyttä oman ammattikunnan sisällä.

ProComin jaostoiminta on nyt uudistunut niin, että jaokset perustuvat osaamiseen. Jaoksia on yhteensä kuusi: Jäsenet ja virkistys, Kansainvälinen, Sisäinen viestintä, Verkkoviestintä, Public Relations ja Julkaisut.

Itse päätin osallistua läheisimmäksi kokemaani verkkomaailman ilmiöitä miettivään jaostoon.

Jaostomme pöytäkeskustelussa tuli hyvin konkreettisesti esiin verkkoviestinnän moninaisuutta ja eritasoisuutta eri ympäristöissä. Siinä, missä toisessa firmassa nuoret työntekijät viestivät keskenään Messengerin avustuksella, niin toisessa yrityksessä ei pääse Iltalehden nettisivuille. Ja luonnollisesti tavat viestiä internetin avulla ovat erilaiset. Mutta paljon oli myös yhteistä, ja ajatuksia verkkoviestintään liittyen sinkoili runsaasti.

Verkkoviestintäjaoksemme päätti olla nimensä veroinen ja kokeilla seuraavan tapaamisen sopimiseksi Sumpli.com -palvelua. Sen avulla ei sopivaa aikaa tarvitse etsiä sähköpostirumballa, vaan kukin voi ruksata itselleen ehdotetuista ajoista ne, jotka omaan kalenteriin käyvät.

Jaostoiminnan ja ProComin jäsensivujen kannalta kehitystä tulee tapahtumaan kevään mittaan, kunhan jaosten omat sivut saadaan käyttöön. Niiden avulla on tarkoitus tehostaa viestintää niin jaosten sisällä kuin ulkopuolella: esimerkiksi kaikki ne, jotka ovat mahdollisesti kiinnostuneet verkkoviestintäjaoksen toiminnasta ja ideoinnista, voivat sekä seurata että osallistua jäsensivujen kautta.

Tietysti olisi hienoa, että jos jaosten (muihinkin kuin verkkoviestinnän, tietysti) meininkeihin tultaisiin mukaan runsaasti muutenkin kuin virtuaalisesti: tiedon ja kokemusten vaihto sekä yhteisöllisyys kehittyvät eri tavalla, kun nähdään ja jutellaan.

Toki ihmisten aika on rajallista, ja moni valittelee kiirettään. Poislähtiessäni naulakoilla eräs procomilainen totesi, miten oli mukavaa, kun tällaisessa tapaamisessa pääsi irti niistä arkisista työpohdinnoista, jotka pörräävät päässä muuten jatkuvasti. Eli onhan sekin jo hyvä syy käydä tapaamassa kollegoita.

Edellisen puheenjohtajan eron ja pitkähköön kestäneen uuden puheenjohtajan etsinnän aikana virisi keskustelu siitä tarvittaisiinko myös Suomessa Ruotsin mallin mukainen riippumaton, oikeusasiamiehen kaltainen mediavaltuutettu. Joukkoviestimet eivät asiasta ole olleet innostuneita. Journalismin katsottiin kuuluvan journalisteille.

ProCom teki taannoin aloitteen ProComin puheenjohtajan saamisesta Julkisen sanan neuvoston jäseneksi. Esityksen peruste oli talouden, yritysmaailman ja yritysten tiedottamisen keskeinen rooli uutisoinnissa. JSN:n vastaus tarjoukseen oli nopea Ei kiitos. Myös JSN:n uusi puheenjohtajaa puhui Yleisradion TV-uutisten haastattelussa vain median ja kansalaisten suhteesta. Yrityksiä, yhteisöjä tai niiden tiedottamista ei mainittu. Puolueettomuutensa puheenjohtaja määritteli suhteessa mediayrityksiin.

Määritelmänsä mukaan Julkisen sanan neuvosto (JSN) on joukkoviestinnän julkaisijoiden ja toimittajien itsesääntelyelin. Tiedonvälitys on olennaisesti muuttunut JSN:n perustamisesta vuonna 1968. Nyt internetin ja YouTuben aikakautena jokainen voi tehdä ja julkaista uutisia. Myös siksi on tärkeää, että on olemassa toimija, jonka toimivaltaan kuuluu JSN:n edustamien perinteisten joukkoviestimien lisäksi niiden ulkopuolella tapahtuva tiedonvälitys ja uutisointi.

Mediavaltuutetun ja JSN:n ei luonnollisestikaan tarvitse olla toisiaan poissulkevia.

Tänään julkaistiin tiedote, jonka mukaan ProComin jäsenille tulleen Maine-lehden julkaisija vaihtuu ja samalla Maineesta tulee paitsi viestinnän, myös markkinoinnin ammattilaisten ammattilehti.

"Tilalle syntyy Uusi Maine, jonka julkaisija on MTL-palvelut Oy, joka on Suomen Markkinointiviestinnän Toimistojen Liitto Oy:n (MTL) tytäryhtiö.
Lehden päätoimittajaksi on nimitetty Pekka Virolainen, joka on toiminut mm.
Markkinointi ja Mainonta -lehden päätoimittajana ja Kauppalehden toimittajana ja ulkomaan kirjeenvaihtajana Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.
Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Ensimmäisen kerran helmi/ maaliskuussa 2008."

Onnea vain lehdelle, toivottavasti Uusi Maine on nimensä veroinen! Lehden levikiksi tulee noin 7 500 kappaletta MARK Suomen Markkinointiliitto ry:n, Procomin ja MTL:n ryhmätilauksien ansiosta.