No sehän on ostjsen njormalnaja ja vielä lisäksi harashoo, että Suomen ulkomaankauppaministeri huolehtii omistaan. Paljon ymmärrettävämpäähän se toki on kuin se, että ympäristöministeri haluaa kansallispuistoon kuusinkertaisesti lisää hotellikerrosneliöitä.

Stockmann ei ole kuulemma päässyt vuokran suuruudesta sopimukseen venäläisen vuokranantajansa kanssa ja siksi Stockmannin tavaratalo Moskovan keskustassa on pysynyt suljettuna viikon ajan. Toisin sanoen Stockmann ei ole maksanut ajallaan pyydettyjä lahjuksia Putinin kampanjatukiyhdistykselle.

Tilojen vuokraaja on katkaissut kuulemma tavaratalosta sähköt nopeuttaakseen neuvonpitoa, Siperian kun tiedetään opettavan uppiniskaisimmankin liikemiehen talon tavoille. Stockmannin liiketoiminta on toisin sanoen muuttunut venäläisen mallin mukaiseksi pimeäksi liiketoiminnaksi.

Mutta ei hätiä mitiä: meitin Paavo on tavannut maanantaina Moskovassa Venäjän kauppaministerin Elvira Nabiulinan. Ihme on jos ei Paavon karisma pure Elviiraan. Luulen, jotta tapaamisen seurauksena Stockmann saa tilat lopulta ihan ilmaiseksi. Ainakin siihen asti kunnes Pate siirtyy siviiliin. Siis joskus ensi vuosikymmenen loppupuolella.

No, Paula Lehtomäki siis lobbaa, mutta vain jonkun tietyn mielitiettynsä puolesta. Ei leiki Paula Topin, siis Sukarin Topin kanssa samalla tavalla kuin Pertsan, siis Lapin matkailukeisari Pertti Yliniemen kanssa. Ai miksikä päättelen, ettei Paula leiki Topin kaaaaa?!

No, koska ympäristöministeriö ei kuuleman mukaan todennäköisesti vahvista kaavamuutosta, jolla Vihtiin suunniteltu Ideapark voitaisiin rakentaa. Edes Lempäälän Ideapark ei enää menisi läpi. Siis Mitäh?! Ettäkö mieluummin voidaan rakentaa vaikka tupla- tai triplanaturasuojeltuun kansallispuistoon tuhatmäärin hotellikerrosneliöitä ennemmin kuin pikatien varteen myyntipaikkaa. Nyt pitää laittaa ensin tukiliivi päälle… No nyt on! Paikoillenne, valmiina… ja nyt: Hahhahahaahahahahahahhhahahahahahhahahhahahahhahahhahahaahhahahahah

hahhahahahahahahahhahhhahahahahahahahhhahahahaaaaa….Ei tullut tyrää, kiitos tukiliivin!

Ja tietysti perustelut päätöksille: Ideaparkin sijainti etäällä taajamista on vähittäiskaupan sijaintia ohjaavan lain hengen vastainen, kertoo Kauppalehti. Kaupan suuryksiköiden sijoittumisessa on olennaista, että ne ovat julkisen liikenteen tavoitettavissa. Kansallispuistorakentaminen ei se kun ei ole minkään lain hengen vastainen… Ja... taas... liivit... päälle: Hahhahahhahhahhahahahahahahhahhhahahahhahahhahhahahhahahhahahhahahahah

hahahahahahhahahaahahhahahahhah…. Voi tätä elämää olla onnen narri! Mutta hälläväli, ikähän se senkun jatkuu, koska nauru sitä pidentää.

Mitä ihmettä voidaankaan vielä keksiä herrojen kammareissa?! Perustelut tikahduttavat ainakin meikäläisen. Nauramisessa on kyllä myös se hyvä puoli, että ratkinauraessa on helpompi pidätellä itkua.

Ai niin, vielä yksi mielenkiintoinen juttu, ikään kuin Post Scriptum: sain äsken sähköpostissa kiertokirjeen, jossa kannustetaan olemaan tankkaamatta Shellin ja Neste Oilin bensa-asemilta.

Kirjeen tarkoitus on heilauttaa näiden ketjujen markkinaosuuksia ja saada siten aikaan hintasodan.

No onpas aika metkaa! Minkälaisia konnankoukkuja markkinataloudessa vielä keksitäänkään?!

Kirjeessä lausutaan: ”Ajatelkaapa! Kun kaksi suurinta öljy-yhtiötä eivät enää onnistu myymään bensaa, täytyy niiden pakon edessä laskea litrahintaansa. Tämä johtaa välittömästi hintasotaan ja muiden on seurattava.” Kah, tämähän on kuin suoraan amerikkalaisesta markkinaoppaasta!

Silviisiin, puita piisiin, sanotaan Sudeetti-Savossa. Mualima se näättääpi toas olevan mallillaan ...

Minä muistelen synkkinä hetkinä isoäitiäni, joka joutui tuhansien naisten tavoin huolehtimaan sotavuosina yksin lapsista, karjasta, talosta ja pelloista puolison ollessa rintamalla. Toisinaan mietin työkeikoillani kuulemieni selviytyjänaisten kohtaloita. Yksi heistä on muusikko Pirjo Bergströmin Jenny-täti.

Pietarissa asunut Jenny-täti meni kolmesti naimisiin, viimeisellä kerralla Jürgensson-nimisen miehen kanssa. Saksalaisperäinen sukunimi koitui turmioksi, sillä talvisodan aikana miliisit teloittivat aviomiehen ja Jenny-täti lähetettiin Siperiaan vankileirille. Heidän lapsensa kuolivat nälkään miehityksen aikana.

Jenny-täti sai ottaa mukaansa vain sen verran kuin hän jaksoi kantaa. Viisas nainen kun oli, hän otti ompelukoneen ja ompeli paitoja vanginvartijoille ja johtajille. Samalla hän tarkkaili ihmisiä ja lähestyi lopulta erästä vartijaa pyytäen tätä auttamaan. Eräänä päivänä vartija sujautti salaa lappusen Jenny-tädin käteen kuiskaten samalla: "Juna lähtee huomenna kolmelta." Lappu oli matkalippu vapauteen.

Niin Jenny-täti saapui Tallinnaan, josta hän jatkoi lahden yli Hankoon. Matkalle lähti kaksi laivaa, joista toinen upotettiin, mutta Jenny-täti pääsi perille ja asettui viimein sisarensa luo, Löytänejärven rannalle. Jenny-tädin kokemusten äärellä ajattelen samoin kuin tarinan alkuperäinen kertoja: kun olen aikeissa alkaa valittaa pienistä asioista, muistelen sukuni selviytyjänaisia, ja narina loppuu saman tien.

1. Kirjoista olen lukenut sen verran, että eteläkorealaiset tekevät eniten töitä maailmassa.

2. Varmaan he myös opiskelevat samalla innolla. Arg.

3. Se hämmentää, että maa on ainakin tekstien perusteella kovin konservatiivinen. Toivottavasti ei koske kaikkia. Ei pönötystä jaksa liikaa.

4. Elokuussa paluun Suomeen voisi tehdä Siperian kautta - jos paluu toteutuu. Siispä kaikki Siperiasta kiinnostuneet, mukaan-mukaan. Voi tietty mennä muutakin kautta maata pitkin - tuo nyt vain tuli lähinnä mieleen.

P.S. Lisäsin tuonne sivun Linkkejä Koreaan.