Esitykseni / artikkelini sai positiivista huomiota tutkijatapaamisen "arviointiraadilta" ja etenkin prof. Liisa Ilomäeltä. Pakko olla siitä tyytyväinen, sillä edustin kuitenkin ryhmää "hyvin nuoret tutkijat". :-)

Päivitys 5.5.2008: Artikkelin voit ladata tästä.

Alla esityksen kalvot.

[slideshare id=360005&doc=itk08hartoponka-1208510931140130-9&w=425]

Lataa PDF, 3,19 Mt:
Mobiililaitteilla tuettu yhteisöllinen oppiminen: Design-tutkimus luontopolulla

Harto Pönkä, 2008, kasvatustieteen pro gradu -tutkielma, Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö.

Arvosana: magna cum laude approbatur

Tiivistelmä:
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla mobiililaitteilla voidaan tukea yhteisöllistä oppimista ja tiedonrakentamista avoimessa oppimisympäristössä. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää design-tutkimuksen mukaisesti mobiililaitteilla tuettua yhteisöllisen oppimisen pedagogista mallia.

Tutkimuksessa toteutettiin kenttäkokeilu Pudasjärven Pikku-Syötteen luontopolulla, jossa 22 oppilasta (13 tyttöä ja 9 poikaa) käyttivät 2-3 hengen ryhmissä älypuhelimia yhteisöllisessä oppimisessa ja tiedonrakentamisessa. Kenttäkokeilussa testattiin pedagogista mallia, joka kehitettiin tutkivan oppimisen mallin pohjalta. Älypuhelimissa käytettiin multimediaviestejä hyödyntävää Lehtiset-sovellusta, johon integroitiin niin sanottu yhteisöllinen skripti. Skriptillä pyrittiin ohjaamaan yhteisöllistä oppimista ja tiedonrakentamista testatun pedagogisen mallin mukaisesti.

Tutkimuksen metodologia perustui laadulliseen tutkimukseen. Kenttäkokeilussa kerättiin tutkimusaineisto, joka koostui oppilasryhmien keskustelujen nauhoituksista, oppilaiden älypuhelimilla tuottamista vastausviesteistä sekä alku- ja loppukyselyiden vastauksista ja niissä laadituista käsitekartoista. Tärkeimpänä analyysimenetelmänä oli teorialähtöinen sisällönanalyysi, jolla analysoitiin oppilasryhmien keskusteluja. Sisällönanalyysiä sovellettiin myös käsitekarttojen ja vastausviestien analysoimisessa. Saatuja tuloksia käsiteltiin edelleen tilastollisesti muun muassa korrelaatioanalyysin avulla.

Tärkeimmät johtopäätökset liittyivät siihen, mitkä seikat johtivat tai olivat yhteydessä yhteisölliseen oppimiseen. Tuloksia käsiteltiin pääasiassa ryhmätasolla. Oppilasryhmien keskustelujen todettiin sisältävän yhteisöllistä tiedonrakentamista ja tutkivan oppimisen mallin mukaisia osatekijöitä. Oppilaiden käsitteellinen muutos oli yhteydessä sekä aktiiviseen keskusteluun työskentelyn aikana että kokemukseen yhteisöllisestä työskentelystä. Käsitteellisen ymmärryksen kehittymisen kannalta näytti olevan keskeistä, että opittaviin käsitteisiin liittyviä ongelmia ratkaistiin useiden tehtävien aikana erilaisissa konteksteissa. Kenttäkokeilussa testattu mobiililaitteilla tuettu yhteisöllisen oppimisen malli näytti siis edistävän oppilaiden käsitteellisen ymmärryksen kehittymistä.

Design-tutkimuksen periaatteiden mukaisesti tutkimuksessa pyrittiin sekä oppimisen teorian että käytännön edistämiseen. Tutkimuksessa tehtyjä teoreettisia johtopäätöksiä ei voitu yleistää, mutta tutkimuksessa saavutettiin tuloksia, joita voidaan käyttää vertailukohteena myöhemmissä tutkimuksissa. Pohdinnassa esitetään jatkotutkimusaiheita, joissa voidaan höydyntää tätä tutkimusta. Tulosten perusteella laadittiin design-periaatteita, joita voidaan käyttää suosituksina yhteisöllisen oppimisen pedagogisten mallien sekä yhteisöllisten skriptien suunnittelussa.

Asiasanat:
oppiminen, yhteisöllinen oppiminen, tutkiva oppiminen, ongelmalähtöinen oppiminen, mobiili oppiminen

Tähtimallin ja verkko-oppimisympäristöjen hyvät puolet

Suurimpana pähkinänä olen nähnyt sen, miten sovittaa yhteen vanhanmalliset suljetut verkko-oppimisympäristöt ja uudet avoimet Web 2.0 -palvelut. Jälkimmäisellä tarkoitan esimerkiksi wikien ja blogien opetuskäyttöä, josta hyvänä esimerkkinä käy viime keväinen Edufeed-kurssi. Kyseisellä kurssilla sovellettu tähtimalli viehättää minua - siinä ideana on koota blogien, wikien ja vaikkapa sosiaalisten kirjanmerkkien RSS-feedit yhdelle "kurssin seurantasivulle" (käytännössä esim. Google Reader). Seurantasivulta näkee mm. mitä muut ovat blogeissaan mietiskelleet, milloin ja kuka wikiä on muokannut viimeksi, mitä tehtäviä on menossa jne. Yhtenä tähtimallin etuna näen myös blogien käyttämisen ns. henkilökohtaisina oppimisympäristöinä (PLE).

Toisaalta olen sitä mieltä, että perinteisillä suljetuilla verkko-oppimisympäristöillä on omat hyvät puolensa. Yhteisöllisessä oppimisessa on hyödyllistä, että ympäristöön ei pääse ulkopuolisia; suljetulla keskustelualueella voidaan käydä erilaista keskustelua kuin avoimissa foorumeissa. Suljettu ympäristö on oppijoille turvallinen ja siitä voidaan tehdä hyvin helppokäyttöinen ja hallittu kokonaisuus. Lisäksi verkko-oppimisympäristöissä voi olla useita oppimista ja ryhmätyöskentelyä tukevia valmiita toimintoja.

Yhtenä verkko-oppimisympäristöjen etuna on myös kurssin organisointiin liittyvät toiminnot. Esimerkiksi edufeed-kurssin tähtimalli toimi hyvin, mutta käytännössä monien eri Web 2.0 -palveluiden konfigurointeihin menee paljon aikaa - puhumattakaan kurssilaisten käyttäjätunnusten luomisesta. Jotta uusia sovelluksia voidaan hyödyntää laajasti ja tehokkaasti, kurssien organisointi ja tarvittavien toimintojen käyttöönotto on voitava tehdä helposti. Olisi parasta, jos kaikki verkkokurssin asetukset voisi tehdä keskitetysti.

Verkko-oppimisympäristö 2.0:n hahmottelua

Pohdittuani kaikkea edellä olevaa aikani, aloin väännellä erilaisia käsitekarttoja verkko-oppimisympäristöstä, jossa yhdistyisi kaikki nykyisten ohjelmien hyvät puolet. Lopuksi ajatukseni jäsentyivät oheisen kuvan mukaiseksi malliksi. Pureskeltuani sitä pari viikkoa uskallan tuoda sen muidenkin nähtäville. Malli koostuu seuraavista moduuleista:

1. Kurssin hallintaan liittyvät toiminnot (kurssin ylläpitäjille)
2. Kurssin ohjaus- ja tukitoiminnot (opiskelijoille)
3. Ryhmien seurantasivut
4. Ryhmien työtilat
5. Oman oppimisen seuranta
6. Oppijoiden blogit
7. Ulkoiset www- ja mobiilisovellukset

Kuvassa näkyy tarkemmin, mitä moduulit pitävät sisällään. (Kuva aukeaa suuremmaksi klikkaamalla.) Päälinjauksena on toimintojen jakaminen kurssi-, ryhmä- ja yksilötasoihin. Kurssitasolla tarkoitan kaikkia kurssille osallistuvia opiskelijoita ja ryhmillä pienempiä työskentelyryhmiä (esim. 3-5 henkeä). Malli on tarkoitettu yhteisölliseen oppimiseen, jossa työskentely tapahtuu enimmäkseen ryhmissä. Ryhmien yhteisöllisen oppimisen lisäksi mallissa painotetaan yksilötason oppimisen tukemista. Pedagogisena mallina mielessäni on ollut tutkiva oppiminen.

Verkko-oppimisympäristö sisältäisi tiettyjä useimmin tarvittavia hallinta- ja perustoimintoja, mutta niiden lisäksi siihen voisi liittää vapaasti ulkoisia www-ohjelmia (Web 2.0 -sovelluksia ynnä muita). Ulkoisten ohjelmien liittäminen tapahtuisi linkitysten ja RSS-syötteiden avulla. Ryhmien seurantasivut toimisivat pitkälti samoin kuin web-pohjaiset RSS-lukijat, mutta niihin koottaisiin myös verkko-oppimisympäristön sisäisten keskustelualueiden ja muiden toimintojen tuoreimmat viestit, päivitykset yms.

Luonnollisesti verkko-oppimisympäristön eri moduulien sisällöt ja päivitysilmoitukset olisi mahdollista saada RSS-syötteinä. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi ryhmien seurantasivujen seuraamisen mobiililaitteiden avulla.

Ehkä tuoreimpana ideana tässä mallissa näen "Oman oppimisen seuranta" -moduulin. Sen tarkoituksena on toimia yksilötason seurantasivuna, joka kehittää oppijan itsereflektiota tuomalla näkyväksi, mitä asioita oppija on verkossa työskennellessään tehnyt. Käytännössä kyse on sivusta, johon koostuu havainnollisesti oppijan oma "oppimispolku", joka muodostetaan käyttäjästä kerätyistä lokitiedoista. Varsinainen uusi ominaisuus olisi, että lokitietoja voitaisiin kerätä myös verkko-oppimisympäristöön liitetyistä ulkoisista www-ohjelmista, sillä tieto niiden käytöstä saadaan keskitetysti ryhmien seurantasivuille tulevien ulkoisten linkkien klikkauksista sekä esimerkiksi blogikommenttien ja wikien päivitysilmoitusten RSS-syötteistä (kuka, mitä ja milloin -tiedot).

Oppijoiden blogit toimisivat yksilötason työtiloina - henkilökohtaisina oppimisympäristöinä, joissa voidaan prosessoida omaa oppimista esimerkiksi oppimispäiväkirjaa kirjoittamalla tai digitaalista portfoliota koostamalla. Toisaalta kurssin tai yksittäisen ryhmän opiskelijoiden blogit voivat muodostua blogiyhteisöksi, joka voi pysyä koossa yksittäistä kurssia pidempäänkin. Blogiyhteisöstä voi olla tärkeää vertaistukea oppimisessa, joten sen muodostumista on perusteltua tukea myös verkko-oppimisympäristön puitteissa.

On syytä huomauttaa, että tämä malli on vasta karkeasti hahmoteltu ajatusrakennelma. Itselläni on kuitenkin jo yksityiskohtaisempia suunnitelmia toimintojen toteuttamisesta, esimerkiksi keskustelualueen ominaisuuksista. Toisaalta jos ideaa lähdettäisiin toteuttamaan käytännössä, se tulisi tarkentumaan vielä paljon. Mallin mukaisen verkko-oppimisympäristön toteuttamiskelpoisuuskin voidaan kyseenalaistaa. Olen kuitenkin varma, että se voitaisiin toteuttaa ilman suurempia teknisiä ongelmia ja että se myös toimisi yhteisöllisen oppimisen tukena - oikein käytettynä.

Kyseessä on ns. digitarina, eli digitaalinen tarina. Teimme tarinasta ajan hengen mukaisesti mustavalkoisen. Mukana on runsaasti kuvia, äänitehosteita sekä autenttiset ääninäytteet Stalinilta ja Hitleriltä. Taustamusiikkina soi kopiovapaa esitys Finlandiasta. Kertojana on Jussi. Itse vastasin etenkin teknisestä toteutuksesta. Suunnittelun teimme yhdessä.

Tekemäämme digitarinaa saa käyttää vapaasti opetustarkoituksiin.

Digitarinoista ja niiden opetuskäytöstä voi lukea lisää näistä linkeistä:

• Center of Digital Storytelling
• Educational Uses of Digital Storytelling

Googleta itse lisää. :-)

Kysymys: Pitääkö yhteisen omaisuuden käyttämisestä opetustarkoituksiin maksaa?
Vastaus: kyllä.

Kun teimme digitarinaa, yritimme saada tarinan tueksi myös alkuperäistä videokuvaa. Sitä olisi löytynyt mm. Ylen Elävästä arkistosta ja Suomen Elokuva-arkistosta, mutta molempien tahojen hinnoittelupolitiikka ylitti meillä käytössä olleen budjetin. Pyysimme materiaaleja käytettäväksi nimenomaan ei-kaupalliseen opetuskäyttöön, mutta siitä huolimatta niiden käytöstä olisi pitänyt maksaa.

Etenkin Suomen elokuva-arkiston hinnoittelu ihmetytti, sillä se on Opetusministeriön alainen laitos, ja luulisi opetusministeriönkin tukevan sitä, että valtion (siis meidän kaikkien) omistuksessa olevia materiaaleja voitaisiin käyttää vapaasti opetustarkoituksiin. Mutta kun ei, niin ei. Sen sijaan OPM on se sylttytehdas, joka materiaalien hinnoittelusta on määrännyt.

Absurdein käänne oli, kun pyysimme elokuva-arkiston päättävältä henkilöltä erityislupaa materiaalien käyttöön. Olisimme olleet valmiit maksamaan videoiden toimituskulut, joten pyysimme ainoastaan, ettei niiden _käytöstä_ tarvitsisi maksaa. Vastauksena saimme, että elokuva-arkisto on tekemässä ohjelmasarjaa ja DVD:tä talvisotaan liittyvistä uutiskatsauksista, ja meidän esityksemme olisi sen kilpailija. Lisäksi he eivät halunneet "sekoittaa markkinoita polkumyynnillä". Naurettavaa! Miten harjoitustyönä tehty digitarina voisi muka kilpailla kaupallisen DVD:n kanssa ja vieläpä sekoittaa alan markkinoita?

Oli pettymys kokea, ettei Suomessa todellakaan tueta vapaaehtoista opetusmateriaalien tuottamista. :-( Omaan oikeustajuuni ei mahdu se, ettei yleishyödyllistä toimintaa tueta, vaan päinvastoin sen kustannuksella pyritään tekemään bisnestä.