Numero on ladattavissa ilmaiseksi osoitteesta http://www.usvazine.net/usvazine308.pdf
(koko 2,4 Mt)

Tuomas Salorannan Vhalkiirin tytär kumartaa kohteliaasti amatsoni- ja valkyrialegendojen suuntaan. Jokaiselle nuorukaiselle on koettelemus tavata tuleva anoppi, mutta tämän tarinan nuori mies tietää pelin hengen alusta lähtien: Vhalkiirin naisten kanssa voi taitamaton päästä hengestään.

Piia Tirrosen Kivien koulussa orpotytöt valmentautuvat ankarassa kurissa velhon elämään. Epäonnistuminen tai tapojen kyseenalaistaminen merkitsee kuolemaa. Yksi tytöistä nousee kapinoimaan kasvattajien tahtoa vastaan, mutta millaisen hinnan hän joutuu siitä maksamaan?

Voivatko yliopistomaailma ja miekka&magia kohdata toisensa? Kyllä ainakin Marko Hautalan Pyövelin paradigmassa, joka on humoristinen sukellus tylsistyneen yliopistotyöläisen sielunmaisemaan, ja eritoten sen pimeämpään puoleen.

Petri Laineen Musta veri puhuu kertoo suuresta taistelusta pahan näkökulmasta. Demoni Elden, hänen kuningattarensa Cleantha ja tyttärensä Anora ovat tiukkojen valintojen edessä, ennen kuin hyvä ja paha ovat selvittäneet lopullisesti välinsä.

Mike Pohjolan Farared Finnen saaga mukailee viikinkilegendoja ja kertoo meille oman versionsa vanhan uskonnon ja Kiesukseen uskovien välienselvittelystä. Vauhtia riittää ja säilää ei säästellä, kun soturit taistelevat kunniansa puolesta.

Raimo Virtasen Aikaan sinikellojen kuvaama futuristis-fantastinen maailma on pelottavalla tavalla tuttu, ja samaan aikaan hyvin vieras. Tieto tuo mukanaan valtaa, mutta herättää myös kohtalokasta kateutta.

Jussi Katajalan Käärme leijonan varjossa ammentaa vaikutteita Kuningas Arthurin legendasta. Vuosia Arthurin kuoleman jälkeen nuorukainen nimeltä Owen saa tehtävän: hänen on pelastettava kuningaskunta ja tehtävä urotekoja, jotta vallananastaja saadaan syöstyä pois valtaistuimelta. Kaikki ei ole kuitenkaan sitä miltä näyttää.

Numeron kotimaisina kuvittajina ovat Tuuli Hypén ja Juha Veltti.

Vuoden alussa mulla oli visioita. Yksi asia on tästä viisikohtaisesta suunnitelmasta toteutunut, eli kirjoituskilpailu on käynnistetty.

Seuraavana vaiheena on sitten kotisivujen uusiminen. En ole vielä saanut mitään aikaiseksi, koska uusimisessa on kuitenkin melkoinen duuni, ja ajanpuutteessa on helppo vain julkaista vanhalla tutulla tavalla numeroita. Mutta, jotain kyllä tartteis kohta tehdä, nettiajassa mitattuna Usvan kotisivut ovat jo ikivanhoja, ja monia asioita voisi tehdä paremmin. Tero ehdotti, että blogipohjainen formaatti voisi toimia, ja olen samaa mieltä. Sinne saisi arkistoitua numerot, novellit ja laitettua myös numerokohtaisen keskustelun pystyyn. Tiedotteet tulisivat näppärästi samassa yhteydessä, päivitysten seuraaminen olisi helppoa. Näin olisi ehkä saatavissa palautettakin, kirjoittajille se on tuiki tarpeellista. Täytyy vain saada itseään niskasta kiinni, ja etsiä jostakin se sopiva rako, jolloin ehtii käynnistellä uusimista.

Muista kohdista antologia on ajatuksen tasolla hautumassa, samoin sparrausrinki-idea. Noita erinäisiä palautteita kirjoittaessa on kieltämättä käynyt mielessä, kuinka hyödyllinen ateljeekritiikin saaminen on. Se, että joutuu seinää vasten, kirjoittamaan tekstinsä uudestaan hampaat irveessä, ja perustelemaan valintansa, se kehittää väkisin. Myös toisen kirjoittaman tekstin analysoiminen ja arvioiminen on yllättävän hyödyllistä.

Olin aikoinaan Tieteiskirjoittajien kirjoittajarinkien manageri, ja mukana muistaakseni samaan aikaan neljässä eri ringissä. Se ei ollut sinänsä iso pesti, koska postin kautta lähetettävien novellien kierto alkoi loppuvaiheessa olla sitä vuoden luokkaa, osa kirjeistä hävisikin. Palautetta ei siis joutunut kirjoittamaan kovin usein. Ringit olivat  hyviä eritoten siksi, että sitä kautta oppi tuntemaan uusia ihmisiä. Kirjoittajarinkien ongelmana oli se, että usein osa kirjoittajista ei jaksanut reagoida, ja kirje hautui kuukausikaupalla yhden ihmisen pöydällä.

Ehdottomasti parempi ratkaisu on joko blogi- tai foorumipohjainen ratkaisu, tai ihan vaikka sähköpostin ja googledocsin kautta toimiva rinki. Kaikki pääsevät teksteihin käsiksi milloin tahansa, ja sitten yhdessä sovitaan kuinka usein käsittelyyn otetaan uusi teksti tai vanhan tekstin korjattu versio. Jos kaikkien tekstien yhtäaikainen kommentoiminen on vaikeaa, niin sitten sovitaan palautevuorot, ketkä kommentoivat kenenkin tekstejä ja missä tahdissa. Uskoisin, että semmoinen sparrausrinki toimisi. Ja kun hommaa vielä ryydittäisi livetapaamisilla (vaikka pari kertaa vuodessa) niin se jo kuulostaisi myös melko mukavalta...

Ai niin. En rajoittaisi tekstejä spekulatiivisiin teksteihin, vaan kaikkea saisi kirjoittaa.

Palkinnot ovat pienimuotoiset, mutta toivon mukaan kisa innostaa kirjoittamaan ja kannustaa menestyneitä. Voittajat ja mahdollisesti kärjen tuntumassa olevia tekstejä julkaistaan Usvassa ensi kesänä.

Ja tässä sitten ohjeet:

USVAN KIRJOITUSKILPAILU "TULI, MAA, ILMA, VESI"

Viisi tuomaria, viisi voittajaa, viisi erilaista näkökulmaa

Verkkolehti Usva ja Mikkelin Kirjoittajat julkistavat kaikille avoimen novellikirjoituskilpailun teemalla "Tuli, maa, ilma, vesi".  Kilpailussa etsitään spekulatiivisia novelleja, joissa kisan teema  tuli, maa, ilma, vesi näkyvät jollakin tavalla. Teksti voi huomioida kaikki elementit, tai se voi sivuta vain yhtä niistä.
Novellit voivat edustaa lajityypiltään koko spekulatiivista kirjoa science fictionista fantasiaan, kauhuun, maagiseen realismiin tai tarinoihin, joissa arki nitkahtaa realismista oudon tai fantastisen suuntaan.Tekstejä arvioidaan niiden kaunokirjallisen annin perusteella, ei lajityypin tai spekulatiivisuuden määrän.

Kilpailutekstien tulee olla alkuperäisiä ja ennen julkaisemattomia.  Novellien suosituspituus on 10-15 liuskaa, enintään 25 liuskaa.

Sama kirjoittaja voi osallistua useammalla novellilla. Tekstit  toivotaan kirjoitettavan fontilla Times New Roman 12, rivivälillä 1,5, riittävin marginaalein. Kilpailun tuomareina toimivat  kirjailija Marko Hautala, tutkija Irma Hirsjärvi, kirjailija  Juha-Pekka Koskinen, kirjailija Sari Peltoniemi ja professori Liisa Rantalaiho. Kukin tuomari valitsee kilpailutekstien joukosta oman  suosikkinsa ja perustelee valintansa. Voittajat saavat palkinnoksi 30 euron lahjakortin. Tulokset sekä voittajatekstit julkaistaan verkkolehden teemanumerossa kesällä 2009. Kirjoitusaikaa on 31.1.2009 saakka. Tekstit lähetetään sähköpostitse rtf-liitetiedostona osoitteeseen usvazine@gmail.com

Älä merkitse itse novelliin tekijätietoja. Ilmoita viestissä selkeästi, että kyseessä on  kilpailuteksti. Jos sähköpostitse lähettäminen on mahdotonta,  tekstit voi myös lähettää postitse, jolloin ne varustetaan
nimimerkillä (erilliseen kuoreen) ja lähetetään osoitteeseen Anne  Leinonen, Kiisterintie 146, 50670 Otava. Kuoreen tunnus "Usva".  Lisätietoja: Anne Leinonen, GSM 044 2157571, usvazine@gmail.com

Muutamassa oli kelvollinen tarina ja toteutus, mutta en nähnyt tekstiä pulpin joukossa vaan jossakin muussa yhteydessä. Pari oli todella mittavaa Usvan novelliksi, yli 10 000 sanaa pitkiä. Lisäksi mukana oli tekstejä, joille pitäisi tehdä melkoisen perusteellinen editointikierros, ennen kuin niiden kaunokirjallinen laatu tyydyttäisi minun mieltäni.

Olen vissiin tullut krantuksi. Tai laiskaksi: jos joutuu seitsemänkin novellia kommentoimaan parin kierroksen verran, oikolukemaan ja siltikin tuntuu että jotakin jää puuttumaan, niin se tuntuu väkisin vääntämiseltä. Usvan laatukriteerit alkavat vähitellen myös painaa, sillä joidenkin tekstien kohdalla totesin "Tekstissä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta en näe sitä Usvassa". Oli tosin joukossa sellaisiakin, jotka kaipaisivat roimaa uudelleenkirjoitusta. Näiden kohdalla taasen matka julkaisemiseen on pitkä, ja prosessi voi kestää niin pitkään, ettei tekstejä voi odottaa tiettyyn aikaan ilmestyvään numeroon.

Numeroon tekstejään tarjonneille on vielä menossa palautetta. Osa teksteistä on sellaisia, että ne saattavat hyvinkin vielä joskus päätyä Usvaan, ja uskon että toisille taas löytyy julkaisukanavaa jostakin muualta. Mm. vampyyriaiheisille teksteille voi vielä olla kysyntää, jouluaiheinen tarina sopisi minkä tahansa lehden joulunumeroon. Kirjoitan lyhyet palautteet ensi viikon aikana. Nyt on vapaa-ajan ohjelmassa fantsu-Usvan kanssa työskentelyä.

Usvasta on myös tekeillä spesiaalinumero, johon on jo valittu joitakin tekstejä, mutta edelleen on paikkoja auki. Spesiaali ilmestyy joskus syksyn aikana. Numerossa julkaistaan mielenkiintoisiksi ja hyviksi kokemiani tekstejä, joita on lehteen tarjottu tämän vuoden aikana, mutta jotka eivät ole teemoihin mahtuneet.

Tällä hetkellä eniten lehden tekoa hidastava tekijä on Portin kilpailu, sillä viimeistelen parhaillaan omia tarjokkaitani. Juniorin myötä kirjallisiin harrasteisiin käytettävä aika on vähäisempi kuin ennen, joten täytyy tehdä asia kerrallaan kiireellisyysjärjestyksessä (järjestys on: unta pääkoppaan - omat tekstit - muut tekstit). Usvaan tarjotut tekstit kyllä käsitellään, aikanaan, kärsivällisyyttä vain!

Unta! Unta!

Kesäleiri oli menestys ainakin isäntäväen kannalta, vieraiden saamasta annista tietävät vieraat itse: ainakin pakkoruokinta on nyt tauonnut, ja itse kukin voi sulatella niin sielullista kuin fyysistä täyteläisyyttään kotosalla. Tekstejä kirjoitettiin, vaikka leirin ydin on selkeästi toisten samankaltaisten tapaamisessa, hengailussa ja ajatusten kohtaamisessa. Perheelliselle tilaisuus ihan vain maata ja lukeakin on tarpeen. Pihamaalla kävi pimeään aikaan kuhina: sikarit kärysivät, kirjailijat löysivät brändinsä (ainakin nestemäisen) ja tasainen puheenpulputus sekoittui teltoista kantautuviin eteerisiin korinoihin.

Siirappia oli, sitä kuusi tuntia keitettyä esanssia, ja sinapiksi tuotiin Auraa. Sinappia turahteli myös tasaiseen tahtiin vaippoihin. Nyyttärit toimivat hyvin, sillä kasvisruokaa tuli paikalle riittävästi, ja eväät riittivät hyvin leirin loppuun saakka, jotakin jäi vielä jääkaappiin isäntäväen santsattavaksi. Leffoina katsoimme Kivikasvojen vampyyrispesiaalin (joka myös kuuluu osastoon lapsuuden pelottavat televisioelämykset), Hiltusen Saturnuksen sotavaltiaan (arimoniitti kunniaan!) ja Kuningas Salomonin pöydän (josta en unipöhnässä tajunnut pätkääkään).

Juniori julisti viralliset kummansa, joita on kaikenkaikkiaan kuusi: kaksi scifikummaa, autokumma, pelikumma, musakumma ja koirakumma. (uuskummaa ei ole nimetty) Jokainen kumma vastaa oman erikoisosaamisensa opettamisesta Juniorille. Scifiä ei tule puuttuman, siitä pitää huolen Pieni Muinainen ja pelottava lastenlaulua soittava Alieni (se sama laulu on Safiirista ja Teräksestä syöpynyt selkärankaan saakka ja yhä aiheuttaa väristyksiä).

Usvan kirjoituskilpailu järjestetään, teemaa tässä vielä edelleen mietin. Tarkoituksena käynnistää elokuun aikana ja deadline olisi 31.12, tulokset keväällä. Saaran kanssa sovimme yhteisestä antologiaprojektista, eli semmoistakin aiomme toimittaa, jahka selviydymme imetysdementiasta. Julistin myös suuren tavoitteeni kerätä kirjoitusoppaita ja kirjoittamiseen liittyviä tietokirjoja entistä jäntevämmin, sillä se osa kirjahyllystäni tuntuu olevan vierailijoiden suosiossa. Plus tarvitsen niitä itsekin kirjoituskoulutuksessa taustamateriaalina.

Ameeba oli niin kiva, että ameeba on saatava tänne uudestaan. Siksi siis ajattelin kysellä soveliaita teemoja ja ajankohtia jo nyt.  Lokakuun on messuaikaa, joulukuu menee kaikilla perheen parissa. Olisiko siis hyvää leiriaikaa jokin viikonloppu marraskuussa tai tammi/helmikuussa? Ja kesällä heinäkuu lienee myös parhain ajankohta. Finncon on ensi kesänä 10-12.7 joten olisiko hyvä ajankohta parin viikon päässä siitä eli to 23 - su 26.7? Kun on kalenteri mukavan tyhjä, on kiva täyttää sitä kaikenlaisilla suunnitelmilla!

Boriksen idea kantaa myös hedelmää, hänhän ehdotti jo viime kesänä, että meidän tiiliseen muumimajaan kannattaisi tehdä kirjoittajakammio. Leirit ovat osoittautuneet sen verran hauskaksi toiminnaksi, että majapaikkoja tarvitaan lisää. Muumimajaan voisi rakentaa natisevat portaat ja tehdä yläkertaan lattian, jonne saisi sekä rauhallisen kirjoittamispisteen sekä lattiamajoituspaikkoja. Voi sinne vetää sähköt mutta öljylamppukin olisi aika käheä värkki. Nykyisin muumimaja on puuliiterinä, mikä on toki tarpeellinen funktio, mutta oikeasti puut eivät tarvitse noin hienoja puitteita. Vaikka majaa tarvittaisiin vain kerran vuodessa, on se sen arvoinen paikka, meillä kun täytyy täällä olla kirvesmiehelle nikkaroitavaa. Ulkohuussi ja autotalli eivät riitä...

Jääkaappi, tuo automaaginen ähkyn lähde, vastaanottaa samoojan näin:

Pulp ja huumorinumeron deadline oli 31.7 joten hyvin ehtii vielä kirjoittaa. Numeroon tarjotut novellit käsitellään vasta deadlinen jälkeen, eli kesän aikana ei siinäkään suhteessa tapahdu ihmeellisempiä. Pulp-osastosta tulikin hyvä havainto, että toivottavasti nyt yleisö ei ajattele, että pulp on automaattisesti huumoria ja päinvastoin. Pulp voi olla hyvin vakavasti ja ryppyotsaisesti otettavaa viihdettä: jännitystä, avaruuslonkeroita ja massiivisia aluksia, vaihtoehtohistoriaa, romantiikkaa, viihdefantasiaa mutta myös huumoria: Usvan tapauksessa mitä tahansa viihdyttävää, a) jonka voisi kuvitella julkaistavan kioskikirjallisuutena b) joka sisältää jonkinmoisen spekulatiivisen elementin.

Millä sitten määritellä viihdyttävyys? Minun päässäni esim näin: Sujuvasti kirjoitettu, selkeä juonirakenne ja jänniä käänteitä, vetävät hahmot, imua ensimmäisestä lauseesta lähtien, mahdollisesti myös sitä huumoria. Ei itse asiassa mikään helppo tehtävä tämäkään. Onneksi toimittajana on toinenkin henkilö, Kalle Lintunen, joka tarjoaa uuden näkökulman valintoihin.

Aiheeseen voi lämmitellä vaikkapa lukemalla Juhani Hinkkasen artikkelin Aikakone-lehdestä. Tai tietoa Juri Nummelinin blogista.

Aluksi pennut riekkuivat pitkin pihaa keskenään, sitten ne keksivät pihalla olevat koiranlelut. Tätä jatkui jonkin aikaa, kunnes pennut hoksasivat kahluualtaan ja erityisesti siellä kelluvat pallot. Ensin palloja tuupittiin kuonolla ja yritettiin kalastaa altaasta reunan yli kurkottelemalla, mutta lopulta pennut rypivät altaassa antaumuksella. Vuoron perään ne loikkivat altaaseen ja sieltä pois, kävivät välillä painimassa tomussa ja palasivat taas altaaseen pärskimään. Lopputuloksena oli kaksi hyvin märkää, mutaista ja väsynyttä pentua, ja kahluualtaan pohjallinen mustaa vettä sekä piha täynnä vettä ja palloja. Vaan hauskaa näytti olevan ja se on tärkeintä.

Sunnuntaina käytiin myös vierailulla Nessien luona, kiitos vielä Eeva ja Risto herkullisesta mustikkapiirakasta, jäätelösta ja kahveista!

Mutta se, mikä minua jaksaa kummastuttaa, ovat hiukset. Niillä on jokin erikoislaatuinen aspekti, joka saa ne tunkemaan mukaan fantasiatekstiin, ei nyt kaikkiin mutta tavallista useammin. Jos ajatellaan että kirjoittaa scifitarinan, ei päähenkilön hiusten värillä, laadulla ja liehuvuudella ole merkitystä, mutta jostakin kumman syystä fantasiatarinassa värillä on väliä. Ihan kuin genre laukaisisi kirjoittajissa jonkin hiuksiin liittyvän fetisismin, joka on pakko purkaa paperille. Myönnän itsellänikin olevan sellaisen, sillä kun joskus nuorempana suunnittelin roolipelihahmoja, olivat hiukset perin tärkeä osa hahmon ulkonäköä.

Koska kyseessä on fantasia, ja koska kyseessä on vielä miekka&magianumero, ja eritoten osa kirjoittajista on jopa perustellut miksi hiukset ovat oleelliset (juonen tai huumorin kautta), en missään nimessä halua poistattaa kenenkään tekstistä hiuksia. Mutta ajattelinpa nyt jakaa tämän havainnon muiden kanssa. Liehukoot teidänkin hiuksenne/karvanne tuulessa!

2/2008
Satu-Usva, tekstit on valittu, oikoluvussa ja taitossa, ilmestyy heinäkuussa 2008
Toisena toimittajana Liisa Rantalaiho

3/2008
Teema: miekka&magia / fantasia
Aineistopäivämäärä: 31.5.2008
Ilmestyy elokuussa 2008 (voi olla että viivästyy hieman tästä)

4/2008
huumori, pulp
Aineistopäivämäärä: 31.7.2008
Ilmestyy marraskuussa 2008
Toisena toimittajana Kalle Lintunen.

Lisäksi tekeillä on spesiaali, jonka tarkka ilmestymisajankohta on vielä auki, mutta tekstejä siihen on jo olemassa. Ilmestyy varmaankin sitten, kun vastaava toimittaja on kokonaisuuteen tyytyväinen.

Lähetä tarjokkaat sähköpostitse osoitteeseen usvazine@gmail.com
Tekstejä käsitellään numerojärjestyksessä, eli tällä hetkellä satunumeron taitto ja fantasianumeron tekstien käsittely on meneillään. Huumori/pulp-numeroon tekstejä tarjonneet joutuvat odottamaan julkaisupäätöksiä (paitsi ne, jotka on jo hyväksytty). Ihan siitä syystä, että ensin täytyy nähdä tarjokasanti ja sitten tuumia, millainen kokonaisuus niistä muodostuisi, ja mitä kannattaa lähteä työstämään.

"Kirjailijat Anne Leinonen ja Jouko Sirola keskustelevat Särö-akatemian yleisötilaisuudessa kirjailijan rutiineista ja työtavoista. Sirola esimerkiksi kertoo syitä siihen, miksi hän on valinnut duunarin työajat. Kirjailijat pohtivat myös aineiston hankintaan, hauduttamiseen ja työstöön liittyviä kysymyksiä. Entä miksi jokin tietty idea alkaa kiehtoa niin paljon että sen toteuttaa, vaikka ideoita on vihkot täynnä?

Porvoon kansalaisopistossa (Mannerheiminkatu 3) lauantaina 17.5. klo 12.30-13.30 järjestettävään tilaisuuteen on vapaa pääsy. Yhteistyössä ovat mukana Itä-Uudenmaan liitto, Polte ja WSOY:n kirjallisuussäätiö."

Luvassa taatusti mielenkiintoinen keskustelu, veikkaan että minulla ja Joukolla on keskenään hyvin erilaiset taustat ja työtavat. Oikeita tapoja toimia on niin monta kuin kirjoittajaakin, mutta joskus umpikujaan joutuessaan on hyvä kuulla, miten muut tekevät, josko sitten itse löytäisi jonkun uuden jipon. Olen esim. itse suositellut joillekin lukkoon menneille kirjoittajille aamusivujen kirjoittamista (puoli tuntia ihan mitä tahansa tajunnanvirtaa paperille ja sitten vasta varsinaiseen hommaan). En ole aamusivuja itse kokeillut, aamusivuja lienee se kun aukaisen tietokoneen, luen sähköpostin ja vastaan unisella tajunnanvirralla sähköposteihin...

Parhaillaan minulla on menossa toistaiseksi lisääntyneen vapaa-ajan vuoksi hyvin työteliäs kausi. Blogihiljaisuus on merkki siitä, että olen lukenut neljä käsikirjoitusta ja kirjoittanut niistä palautteet, sekä editoinut Liisa Rantalaihon kanssa Usvan satuja. Nyt on sitten kommenttivuorossa kaksi useamman novellin rypästä ja samaan aikaan vielä neljä omaa tekstiä (tietoa ja kaunokirjallisuutta) työstön alla. Tämä kertookin oikeastaan minun työtavoistani: samanaikaisia hommia on oltava runsaasti, jotta vire kestää päällä.

Jos minulla olisi kaikki maailman aika käytössä jonkun oman tekstin työstämiseen, en saisi mitään aikaan. Koettu on sekin.

Tällä kertaa Usvan novelleissa matkataan sekä mielen maailmoihin että kauas avaruuteen. Elämä on tarinaa, joskus valheellista, eikä kaikki ole sitä miltä näyttää. Pakkomielteet ja pelot hallitsevat elämäämme, mutta onneksi on myös olemassa selviytymiskeinoja ja valoa tunnelin päässä.

Carita Forsgrenin Karva on lämminhenkinen ja humoristinen novelli naisesta ja viemäritukosesta, myös rakkaudesta, jonka keskelle voi yllättäen joutua. Jukka Laajarinteen monimerkityksellinen Virilivili sukeltaa pelkojen keskellä elävän naisen psyykeen hienovireisesti: uhka on käsin kosketeltavissa. Marko Hautalan Lumikeijun päähenkilö elää ulkonäkönsä puristuksessa. Uusi amerikkalainen hoitomuoto tarjoaa kelpo reseptin ongelmista selviytymiseen, mutta itseään ei pääsekään noin vain pakoon.

Boris Hurtan Louhisaari muodostuu kahdestatoista raapaleesta tai krapuista. Kummitustarina nojaa vahvaan tunnelmaan ja historialliseen miljööseen. Veen kalvakat nuoret neijot on J.T.V Raution kalevalamittainen, eroottissävyinen runoelma.

Albedo Nolla on Petri Laineen Tähtivaeltaja-kisassa kunniamaininnalle yltänyt novelli, jossa matkatana kaukana avaruudessa uuden kodin ja elämän toivossa. Ihminen ei voi kuitenkaan ennakoida sitä, mitä hän kaukaisuudessa kohtaa. Numeron kruunaa Anu Maaret Lahtisen Vihreä palaa, joka avautuu lukijalle vähitellen kuin sipuli. Sen keskiössä päähenkilö avautuu kertomalla tarinoita.

Lehden artikkeleina ovat Boris Hurtan henkilöhahmojen nimeämistä käsittelevä MXYZPTLK ja muita nimiä sekä Anne Leinosen koostama Usvan tuomarointikysely, joka tehtiin keväällä 2008 ja jossa selvitettiin spekulatiivisten kirjoituskilpailujen tuomareilta näkemyksiä ja kokemuksia tuomarointityön yksityiskohdista ja hyvän novellin ominaisuuksista. Molemmat kiinnostanevat myös mainstream-kirjoittajia.

Artikkelit ovat saatavissa myös html-muodossa osoitteesta: http://usvazine.net/arkisto_jutut.htm

Antoisia lukuhetkiä!

Kansi: Kevin Russ / IStockphoto.com
Koko: 2,0 Mt
Sivuja: 60
Julkaisupäivä: 18.4.2008
Kirjoittajat: Carita Forsgren, Marko Hautala, Boris Hurtta, Jukka Laajarinne, Anu Maaret Lahtinen, Petri Laine, Anne Leinonen, J.T.V Rautio
Kuvittajat: Carita Forsgren, Tuuli Hypén

Pyrin kokoamaan tänne entisenkaltaisten Usva/spefi/kirjoituskilpailut -blogimerkintöjen lisäksi tietoa sekä kirjoistani että kaikenlaista yleistä sälää kirjoittamiseen liittyen, kuten nyt esimerkiksi kelvollinen linkkisivusto. Minulla on taipumusta levittää lonkeroita ympäri verkkoa, ja siksi esim. on olemassa ihan omat kirjailijasivut, Usvan omat kotisivut, kirjan omat kotisivut yms. Ehkä voisi hieman tiivistääkin, tai ainakin linkittää asiat selkeästi toisiinsa. Yritystä saada kaaokseen hieman enemmän selkeyttä!

Näkemisen kyky on yksi teema --> Tiina Raevaaran symbolismiin nojaavassa tarinassa, jossa sudenkorentoja tutkiva biologi kohtaa suolla työnsä äärellä toisenlaisen todellisuuden. Verkkosilmäisten lumoa on tarjolla spekulatiivista fiktiota, fantasiaa ja artikkeleita julkaisevan Usvan uusimmassa numerossa. Entomofobiasta kärsivien kannattaa suosiolla sivuuttaa tämä vinkki, sillä vierailevan päätoimittajan Petri Salinin kokoama --> hyönteisnumero nostaa päärooliin korennot, kuoriaiset, punkit, perhoset ja kärpäset.

Mutta siis tänä yönä surffailin Usvazine-sivustolle, jolla julkaistaan spekulatiiviseen fiktioon keskittyvää Usva-nettilehteä. Tämän yön novellit ovat peräisin Usvan numeroista 2/2007 ja 3/2007 (voit ladata ne Usvazine-sivustolta ilmaiseksi pdf-muodossa).

Jani Torvinen: Poika (Usva 3/2007)
Kertomus köyhästä lontoolaispojasta kulkutautien riivaamassa maailmassa. Poika jaksaa unelmoida ja uneksia. Tämän novellin kokonaisuus on hieman vaikea hahmottaa; ehkä juuri uneksiminen sekoittaa kokonaisuuden. Jos novellia pitäisi kuvailla väreillä, sanoisin hailakka musta-valkoinen. Novelli ei jätä jälkeensä sen kummemmin tunteita eikä ajatuksia.

Tuomas Saloranta: Kesäkissa (Usva 3/2007 22-27)
Päähenkilö on omien kirjallisuuspiiriensä ulkopuolella varsin tuntematon kirjailija, joka haluaa viettää kesälomansa joka kesä eri paikassa; vuokramökillä. Kirjailija on varsin hmm. dekadentti hahmo. Harrastaa seksiä ja alkoholia varsin vapaamielisesti. Käyttää seksuaalisesti hyväkseen naispuolisia fanejaan ja muitakin naisia, joiden kanssa joutuu kosketuksiin.
Kesämökillä hän kohtaa kissan, joka seuraa häntä koko novellin ajan. Kissa on varsin mielenkiintoinen hahmo. Se on toisaalta kirjailijan alter ego, jolla perustellaan kirjailijan tekoja. Kissan luonto on pyydystää lintuja ja jyrsijöitä, niin on kirjailijan luonto pyydystää jotain muuta. Toisaalta kissa on se pehmentävä tekijä. Pieni ja pörröinen hahmo, joka estää novellin liukumisen pornoksi.
Kirjailijalla on toinenkin kesäkissa. Lukiosta valmistunut tyttö, joka kesän päätteeksi haluaisi vakiintua kirjalijan kanssa Helsingissä. Kirjailija ei kuitenkaan ole valmis sitoutumaan. Viimeisen aktin jälkeen hän huumaa tytön ja paketoi tämän autonsa takakonttiin. Novelli ei kerro, mitä tytölle tapahtuu, mutta antaa kuitenkin ymmärtää, että tyttö kuolee. Novelli antaa myös ymmärtää, että kirjailija ei sittenkään vaihda kesäpaikkaansa vuodesta toiseen vain faneja paetakseen, vaan kenties hän on hankkinut kesäkissan myös muilta lomapaikkakunnilta ja herättäisi epäilystä, jos joka kesä katoaisi tyttö.
Varsin mielenkiintoisesti kirjoitettu novelli. Kerronta tempaa mukaansa ja pakottaa lukemaan novellin loppuun.

Tarja Sipiläinen: Kryptomaniaa (Usva 3/2007 31-37)
Kryptojen tekeminen on vaarallista. Sen osoittaa tämä novelli. Kaksi lukion toisen vuoden jälkeistä kesälomaa viettävää kaverusta ratkovat kryptoja kilpaa. Tällä kertaa he ovat löytäneet kryptonsa antikvariaatin hyllyn alta. Ja tietenkin asiat menevät pieleen, kun krypto valmistuu. Toinen ei enää vastaa puhelimeen, vain koska oli jättänyt viimeiseksi sanaksi pyövelin.
Jotenkin tämä novelli saa minut yskimään pölystä. Ei niinkään samaistumisen takia antikvariaatissa pyörimisen takia, vaan sen takia, että antikvariaatti tuntuu kovin käytetyltä paikalta. Liian käytetyltä näin lyhyeen tarinaan, jossa ei taustoitusta ja juonenkäänteitä ole niin hirveästi. Pyörämatka oli mielestäni kuvailtu aivan liian tarkasti ja paikallaan junnaavasti. Novellin idea on kyllä ihan hyvä, mutta jotenkin se tuntuu vielä vajaalta.

Juha Rautio: Ullakko (Usva 3/2007 38-41)
Päähenkilö on ottanut aamyöllä tytön autonsa kyytiin ja tuonut hänet kotiinsa. Hän on riisunut tämän, mutta muuta tytöstä ei kerrotakaan. Päähenkilö ajaa hissillä ullakolle, jota hän hieman pelkää, mukanaan muovikassi. Kerrostalon ullakolla hän haistaa voimakkaan parfyymin ja kuulee kaivamisääniä. Uteliaisuus saa hänet etsimään syytä ja lopulta hän joutuu kaivamaan hautaa. Haudan valmistuttua hän näkee kuinka vangitsijansa tuovat aamuöisen tytön ja syyttävät häntä tytön raiskaamisesta. He pakottavat päähenkilön raiskaamaan kuolleen tytön vielä uudestaan haudanreunalla ja toimituksen jälkeen hautaamaan hänet. Päähenkilö palaa normaaliin todellisuuteen sulkiessaan ullakon oven ja seuraavana aamuna ullakolle palatessaan ei huomaa mitään erikoista ullakolla.
Olen taipuvainen uskomaan, että ullakon tapahtumat ovat uni, jota päähenkilömme näki tämän tytön kanssa vietetyn yön jälkeen ja vangitsijat olivat huonon omantunnon ilmentymiä. Loppuen lopuksi varsin kevyt ja jälkikäteen ajatuksia herättämätön novelli. Mielenkiintoinen aihe ja siitä olisi varmaan saanut aikaan jotain hieman vaikuttavampaakin. Kerronta oli kuitenkin hyvää ja oikeastaan syy, miksi tätä jaksoi lukea.

Juri Nummelin: Puitten juuret (Usva 2/2007 6-10)
Kuntosalille sijoittuva novelli on kirjoitettu varsin mielenkiintoisella tekniikalla yhtenäisyyden ja mukaansatempaavuuden kustannuksella. Ajatus on kuntosalilla tapahtuvasta muodonmuutoksesta on toisaalta realistinen, mutta tässä novellissa se viedään irrealistiseen ääripäähänsä. Onnistuneesta aiheesta huolimatta novelli ei ole kovin vaikuttava eikä ajatuksia herättävä. Ehkä jos tämän rungon päälle kirjoittaisi romaaniin, tarinasta saattaisi tulla paljon vaikuttavampi ja kiehtovampi.