Trautmann 597 puolesta, 55 vastaan ja 29 tyhjää. Paikalla olleista suomalaisista Seppänen äänesti vastaan, Kauppi tyhjää ja loput puolesta.

Harbour  548 puolesta, 88 vastaan ja 14 tyhjää. Tässä pakka levisi hieman, mutta vain hieman. Suomalaisista vastaan äänestivät Seppänen ja Hassi. Loput äänestivät puolesta.

Mutta tämä asia tietysti peittyy Suomessa Kauhajoen kouluammuskelun alle. Olen seurannut tragedian uutisoinnin ympärille syntynyttä laajaa keskustelua, jonka perusteella vaikuttaa lähinnä siltä että maassa on yhtä monta asiantuntijaa kuin on mielipiteen esittäjiä.

Luulisin että mitään yhtä selkeää syytä ei ole - on turhaa lähteä sille tielle, että osoitetaan sormella yhtä asiaa kuten aselakia tai You Tube -nimistä nettipalvelua.  Mutta jotain on kyllä pahasti vinksallaan kun jotain tällaista tapahtuu ja jopa kahdesti vuoden sisään.

Netti ei ole kuitenkaan syy eikä tarjoa yksinään ratkaisuakaan. On tietysti erittäin ongelmallista se, että todellisuudesta pahoin vieraantuneet ihmiset lataavat ammuskeluvideoita yleiseen jakoon verkkoon. Nuorten kohdalla tämä ongelma korostuu siinäkin, että vanhemmat ovat usein edelleen täysin niin sanotulla kehällä siitä miten verkkomaailma toimii tai mitä siellä ylipäänsä tehdään.

Tämän vuoksi esimerkiksi rikospoliisin mahdollisuutta seurata netissä tapahtuvia asioita olisi hyvä lisätä (iltiksessä taisi olla uutinen etteivät he pääse työkoneillaan edes koko nettiin kunnolla). Tämä ei kuitenkaan voi tarkoittaa minkäänlaista mielivaltaista ja "ennaltaehkäisevää" sensuuria tai filtteröintiä, joka ei - useiden esimerkkien voimalla - toimi juuri mitenkään, eikä ole linjassa yleisen oikeuskäytäntömme kanssa.

Lienee melko selvää, että ratkaisuja on etsittävä aika laaja-alaisesti. Kannatan ehdottomasti aselain kiristämistä - kannattaisin sitä tästä riippumattakin -, mutta ei se yksinään riitä. Sen lisäksi on oikeasti laitettava rahaa lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin, jotka ovat jo vuosia (ja tunnetusti) olleet monilla paikkakunnilla täysin mitä sattuu. Näiden toimien lisäksi olisi syytä miettiä mitä voitaisiin tehdä koulukulttuurille, sillä kouluun nämä ongelmat tuntuvat vähintään heijastuvan. Molemmissa ammuskeluissa se on ollut ampujan ilmeisesti ensisijainen sosiaalinen ympäristö todellisessa maailmassa.

Oma pohdintansa olisi siinäkin, maksammeko jonkinlaista laskua lama-ajan lasten turvattomasta kasvuympäristöstä, joka 90-luvulla yhdistyi alati koveneviin yhteiskunnallisiin asenteisiin, kovenevaan työtahtiin ja työympäristöihin, sekä nuoriin suhteettomasti heijastuneisiin paineisiin pärjätä ja pärjätä etenkin omillaan.

Mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla annetun direktiivin 2002/58/EY ja kuluttajansuojaa koskevasta yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta

Suomeksi siis kuluttajien oikeuksia ja yksityisyyden suojaa sähköisissä viestintäverkoissa säätävä lakiteksti. No niin, luulisi tämän kiinnostavan kansalaisia hyvin laajasti, onhan kyseessä heidän oikeutensa virtuaalissa. Mutta jos Suomessa yrittää etsiä mediasta jonkinlaista jutuntynkää tästä tulevasta lainsäädännöstä, niin aika laihoiksi jäävät tulokset.

Ongelma kyseisessä lainsäädäntömietinnössä on selkeä ja perusteellinen. Minun nähdäkseni fiksuinta ja periaatteellisesti kestävintä olisi lähteä liikkeelle määrittelemällä käyttäjien oikeudet. Tehdään se nyt siis alkuun selväksi, että minun mielestäni regulaatiota tällä alalla kaivataan kyllä. Sitä kaivataan siksi, että jos käyttäjillä on kerran oikeuksia, niin niitä on suojeltava. Eikä niitä voi suojella ilman sääntöjä, eli regulaatiota. Toisin sanoen verkko ilman julkisen vallan regulaatiota toimii täysin palveluntarjoajien ja operaattoreiden ehdoilla, ja tätä en pidä ihanteena.

Mutta regulaatiota voi harjoittaa myös väärin. Niin on nyt tehty Harbourin mietinnössä. Ei olekaan lähdetty liikkeelle käyttäjien oikeuksien määrittelemisestä ja niiden suojelemisesta, vaan on lähdetty pitkälti liikkeelle siitä miten käyttäjiä voi rajoittaa ja estää tekemästä asioita. Alan teollisuus (lähinnä viihdeteollisuus) ja suuryritykset lobbasivat mietinnön laatijaa ja parlamentin poliittisia ryhmiä alusta asti tähän suuntaan. Selkeimmin tämä käy ilmi mietinnön systemaattisissa tekijänoikeuslainsäädännön vahvistuksissa käyttäjien oikeuksien kustannuksella.

Tuloksena lainsäädäntömietinnön esittämä malli antaa poliisin valtuudet palveluntarjoajille ja operaattoreille verkossa. EU on saamassa oman FRA-lakinsa, kun mietinnön myötä sähköpostin urkkiminen käy mahdolliseksi löyhästi määriteltyjen "yleisten syiden/etujen" tai tekijänoikeusrikkomusten varalta. Epäily tekijänoikeusrikkomuksesta on siis nyt nostettu niin vakavaksi asiaksi, että sen varjolla palveluntarjoaja voi rikkoa yksittäisen käyttäjän yksityisyyden suojaa tuosta vain. Vähän kuin postimiehelle antaisi oikeuden tai jopa velvollisuuden avata kirjeesi siltä varalta että siellä on jotain epäilyttävää tekstiä.

Mietintö tarjoaa myös palveluntarjoajille nettisivustojen suodattamisen välineenä tekijänoikeusrikkomuksia vastaan. Käytännössä tämä tullee tarkoittamaan You Tuben ja My Spacen kaltaisten sivustojen toiminnan hidastumista ja hankaloitumista, ja sitä kautta häiriötä miljoonille yksittäisille käyttäjille. Tässäkin periaatteena on se, että palveluntarjoaja voi ihan itsekseen päättää sivustojen suodattamisesta tekijänoikeussyistä ilman mitään todisteita, saati poliisiviranomaisen tai muunkaan oikean viranomaisen läsnäoloa koko asiassa.

Hassuinta on, että kun tätä mietintöä on valmisteltu sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa, on vasemmistoryhmä ollut ainoa tekstiä vastustava ryhmä. Europarlamentin kaikki muut poliittiset ryhmät ovat valiokuntavaiheessa sitoutuneet mietinnön kompromisseihin, jotka pitävät sisällään karmeita yksityisyyden suojan ja kuluttajien oikeuksien maahan polkemisia.

Nyt kun keskiviikkona asiasta äänestetään täysistunnossa, muistakin ryhmistä varmaan irtautuu joitakin vastaan äänestäviä europarlamentaarikkoja. Esimerkiksi ruotsalaisilla, joiden kotimaassa FRA-lain skandaali horjuttaa hallitusta edelleen, ei ole imagosyistä varaa äänestää puolesta täysistunnossa.

Tässä vaiheessa lainsäädäntöön on enää hyvin vaikea vaikuttaa. Se hyvin todennäköisesti menee läpi. Odotan jo innolla sitä torstain Hesarin juttua aiheesta, jossa kerrotaan että näin on nyt vaan päätetty EU:ssa ja sillä sipuli, vaikka kyseisellä lehdellä olisi ollut mahdollisuuksia vaikka muille jakaa uutisoida kyseistä paketista jo paljon aikaisemmin. On hämäävää kuinka suuretkin suomalaiset mediat, joilla on vakituiset kirjeenvaihtajat Brysselissä, usein jättävät täysin mainitsematta komission suurista lainsäädäntöesityksistä ennen kuin ne on hyväksytty parlamentissa.

Sitten eduskunnassa on tietysti hyvä käydä joku periaatteellinen ruikutusshow siitä, että tämä on nyt väärin. (Tähän asiaan liittyen kaikilla eduskuntaryhmillä on aivan liian pienet resurssit seurata EU-lainsäädännön valmisteluvaiheita.)

Joka tapauksessa tämä tuleva lainsäädäntö herättää yhden erittäin periaatteellisen kysymyksen. Ketä varten EU:n ydin ja kaiken perustana toimiva sisämarkkinalainsäädäntö nyt toimii? Jos jopa parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta toimii tällaisessa lainsäädäntöprosessissa teollisuuden eduksi, voidaan hyvällä syyllä miettiä eikö olisi aiheellista erottaa kuluttajansuoja-asiat ihan omaksi valiokunnakseen huolehtimaan näistä kysymyksistä.

Kun nimittäin sisämarkkinalainsäädäntö on EU:n primäärilainsäädäntöä (mikä käy ilmi esimerkiksi EY:n tuomioistuimen toiminnasta, jossa sisämarkkinalainsäädäntö ajaa aina pienempien direktiivien määräysten yli), niin se tarkoittaa silloin että kuluttajansuoja-asiat ovat vahvin ala, jossa EU:lla on mahdollisuus toimia suoraan kansalaisten eduksi. Ja jos se laiminlyö tämän puolen sisämarkkinoista niin kuin nyt on käynyt, tarkoittaa se vapaata temmellyskenttää palveluntarjoajille tekijänoikeuksien nimissä.

Lisäys

Koska alkuperäinen blogimerkintäni on luettu jo satoja kertoja, ei siihen ole mielekästä tehdä enää korjauksia. Niinpä teen lisäyksen, sillä blogikommenteissa esitetty kysymys paljasti erään epäselvyyden kirjoituksessani. Telemarkkinapaketin direktiiviteksteissä ei ole mitään suoraa pykälää, jossa sanottaisiin että nyt luetaan sähköposteja tai filtteröidään näitä ja näitä sivustoja. Sen sijaan tekstit mahdollistavat tämän hyvin, koska niissä ei määritellä yksiselitteisesti sitä että näin ei voisi tehdä.

Toisin sanoen käyttäjien yksityisyyden suojaa ei määritellä perusoikeuksien kautta, ja tekstin perusoletuksiin lukeutuu palveluntarjoajien harjoittamat rajoitteet ja operoinnit "laillisen" ja "laittoman" sisällön perusteella. "Laillinen sisältö", joka toistuu teksteissä kerta kerran jälkeen, on uusi ja omituinen termi, joka antaa ymmärtää että joku jossain - etukäteen - määrittelee mikä sisältö on laillista ja mikä ei. Tällainen lähtökohta on erittäin ongelmallinen.

Tähän liittyen on aiheellista linkittää kirjoitukseen myös Trautmannin mietintö, joka on osa pakettia ja toimii Harbourin mietinnön kanssa yhteen.

Toisin sanoen, paketti jättää oven auki palveluntarjoajien rajoittavalla ja filtteröivälle toiminnalle, yksityisyyden suojan rikkomiselle tietyissä olosuhteissa, ja ennen kaikkea Ruotsin FRA-lainsäädännön kaltaisille kansallisille lainsäädännöille.

Alkuperäinen pointtini saattoi olla epäselvästi ilmaistu, mutta toistettakoon se tässä: jos yksityisyyden suojaan ja kuluttajan oikeuksiin verkossa liittyvää harmonisoivaa lainsäädäntöä tehdään EU-tasolla, menee se mielestäni alan teollisuuden pillin mukaan ja yksityisen ihmisen kannalta aivan ketuille, mikäli se ei ole lainsäädäntöä joka määrittelee yksityisyyden suojan ja kuluttajien oikeudet yksiselitteisesti. Nyt näin ei siis ole. Lisätietoja asiasta esimerkkilainauksineen löytyy blogimerkinnän kommenteissa antamastani vastauksesta.

Rekisterit sisältävät tiedot käyttäjien tunnuksista, tietokoneiden IP-osoitteista, heidän katsomistaan videoista, sekä videoiden katselukerroista.

Päätös on osa oikeusjuttua, jossa Viacom syyttää Googlea tekijänoikeuksiensa loukkaamisesta. Viacom pitää Googlea rikoskumppanina, joka sallii käyttäjiensä lisätä tekijänoikeuksien alaista materiaalia YouTubeen. Viacomin mukaan YouTubessa on noin 160 000 luvatonta videota, joiden tekijänoikeudet yhtiö omistaa.

Aivan kaikki yhtiön vaatimukset eivät kuitenkaan menneet läpi. Sen ei onnistunut saada haltuunsa tietoja Googlen hakukoneen lähdekoodista, eikä YouTuben käyttäjien henkilökohtaisista videoista. Viacom väittää Googlen hakutulosten suosivan tekijänoikeuksin suojattua materiaalia.

Viacom yrittää vakuuttaa, ettei YouTuben käyttäjien tarvitse olla huolissaan yksityisyydestään, sillä rekistereitä käytetään ainoastaan todisteina Googlea vastaan.

Yhtiö vaatii Googlelta lisäksi myös miljardin dollarin korvauksia.

Digitaalisia kansalaisoikeuksia valvova yhdysvaltalainen Electronic Frontier Foundation on tuominnut oikeuden päätöksen yksityisyyden suojaa rikkovana.