Äitin tai iskän kanssa puhuessa sitten koittaa skarpata hiukan, en tahtoisi että he hirmuisesti huolestuisivat... Olen sellaista huomannut, että mitä huonommin itsellä menee, sitä enemmän huolehtii että muilla on asiat hyvin. Saattaahan se osittain olla sitä, että pyrkii kääntämään puheen itsestä siihen toiseen, en tiedä. On helpompi kysellä toisen kuulumisia ja elämisiä, kuin kertoa omasta olemattomuudestaan.

---

Eilen illalla T:n kanssa tähtiä katselemassa, viiniä juomassa. Emme edes kauas menneet, ilmoitin jo heti alkuunsa etten jaksa pitkälle lähteä. Oli turvallisen pimeätä, mustuus oli niin paksua ja lämmintä. Parin tunnin jälkeen pilvet kokoontuivat taivaalle näköesteeksi ja muutenkin kyllästytti keinuissa istuminen, joten suuntasimme asunnolleni jatkamaan viineinemme. Ei kyllä ollut kovin merkittävä tuo ilta, mutta kai sekin on jo jotain, että on sosiaalista elämää. Siis onhan se, en tarkoita että aina muka pitäisi olla jotenkin ihan täydellistä... Äh. Mutta tuota vähän sivuten, T ehti jo huolestua, kun emme ole viime aikoina jutelleet sen syvällisempiä juttuja (tässä: mm. ongelmista). Vähän napsahdin siitä, että täytyykö muka aina, vaikkei hän sitä niin ollut tarkoittanutkaan ja tiesin sen. Tällä hetkellä oon vaan niin väsynyt juttelemaan niistä, mieluummin viettää vaan hauskaa aikaa ja koittaa unohtaa, siis välillä ainakin.

Hivenen kyllä jännitti etukäteen, ja aluksi tunsin itseni melko jäykäksi ja eksyneeksi. Pikkuhiljaa aurinko alkoi lämmittää ja mieli notkistui hiukan. Lopulta tunsin oloni lähes kotoisaksi vaalimainoksia jaellessa. Oli mukava tavata puoluetovereita ja muita ehdokkaita, jutella niitä näitä, jaella ilmapalloja ja nauttia kipollinen kuumaa hernekeittoa ulkoilmassa.

Aamulla sählätessäni itseäni liikkeelle kauhealla tohinalla tulin miettineeksi, miltä tuntuisi jättää politiikka kokonaan. Ajattelin tietysti Nanaa.

Tajusin äkkiä, että aivan huomaamatta, vuosien varrella, politiikka on kasvanut osaksi minua ja tapaani elää. Jos joutuisin äkkiseltään jättäytymään kokonaan pois, tuntisin itseni todella vajaaksi. Ihan kuin jotain amputoitaisiin pois, tai joutuisin kieltämään oleellisen osan itseäni.

Olen pikkuhiljaa tottunut siihen että olen mukana oman kaupunkini asioissa muutenkin kuin äänestäjänä. En tiedä missä vaiheessa orastavasta kiinnostuksesta tuli elämäntapa.

Tiedän vain että nyt se on erottamaton osa minua.

Eilen emme T:n kanssa nähneetkään. Se meni siihen, että juttelimme messengerissä niin pitkään, että olisi ollut jo liian myöhäistä tai väsyttävää tavata oikeasti... Join sitten viiniäni yksikseni ja koitin ajatella sen sallituksi. Luulen että tänään hän haluaisi nähdä, mutten oikein tiedä omasta olostani. Hädin tuskin jaksaisin hymyillä. Huono omatunto tulisi, jos sanoisin ei, ei nähdä tänäänkään, ja toisaalta taas olisi niin vapauttavaa. En kylläkään tahtoisi huolestuttaa häntä yhtään enempää. No, eipä tuota tiedä, jos vaikka illaksi vielä piristyisi.

Havahduin juuri muistamaan, että viime yönä taisin nähdä jotain unta eksästä. Eihän se harvinaista ole. Mutta nyt tuntuu, että juuri sen vuoksi olo on mitä on. Monesti aamuisin herää haikeana, jos tuollaisia unikuvia on katsellut. Nyt vaan ahdistaa, kun tiedän että kyseinen eksä on jälleen mestoilla. En ole nähnyt häntä eron jälkeen, enkä juuri nyt haluaisikaan törmätä häneen sattumalta kaupungilla. No, joskus sekin on edessä, ja sitten kai on taas vähän helpompaa... tai sitten ei.

Taidanpa lähteä ostamaan suklaata.

Huomenna on vapaata. Ja perjantai. Kävin jo tänään ostamassa kaksi pulloa viiniä (kun tuetkin napsahti tilille). Haluan soljua humalaan. Tässä juuri vakiopunaviinistäni on ensimmäinen lasi menossa... Illemmalla varmaan tavataan T:n kanssa, hänelläkään ei huomenna koulua ole. Kerran tuolla ulkonakin on tänään vähän lämpimämpää, niin kenties suuntaamme kulkumme kallioille. Siellä olemme monet illat istuneet, jutelleet ja juoneet, tähtiä katsellen taikka pilvistä taivasta.

Kesän aikana oppi juomaan vähän liiankin paljon. En oikein ymmärrä, kuinka joskus saatoin juoda vain kerran kuussa ehkä pullon viiniä, eräänä kautena olin jopa semmoiset puoli vuotta juomatta. Tietenkin, ehkä, tämä on vain tällaista kesän jälkitilaa. Pelottaa vaan jatkuvasti, että jos menee ihan määrättömäksi tämä touhu. Kun noita koulunkin juhlia on tulossa... Mutta nimenomaan silloinhan se on luvallista, eikö? Ja tämän äsken avatun pullon olen ansainnut (?) ensimmäisen kouluviikon järkytyksen jälkeen.

Huomaan tässä kirjoittaessani, että tekstin tuotto on edelleen kankeaa, mutta ilmestyy ruudulle silti hieman vilkaammin aikaisemmat. Asiaa saattaisi auttaa, jos kirjoittaisin omalla tyylilläni, murteellani, mutta ainakin nyt vielä tämä kirjakieli tuntuu turvallisemmalta. Täytyy katsoa jatkoa. Mikäli tykkään, niin saatan vaihtaa vähän rennommaksi... Niin, mitä ihmettä? Miksi haluan olla tällainen varautunut kirjakieli, kun voisin yhtälailla olla rento ja miellyttävä murre? Ehkä pelkään että minut tunnistetaan. Ystäväni tuntevat hyvin kielen, jota blogitekstissä tavallisesti käytän... mutta eivät kai he tänne eksyisi? Ja mitä sitten jos eksyvätkin.

"On niin vaikeeta, kun voi mennä sekasin", sanoi lapsi radiossa eräänä aamuna. Juuri niin. Minustakin tuntuu monesti siltä. Esimerkiksi nyt. Kun alkaa kyselemään itseltään juttuja, niin esiin tunkee mitä jos, entäs, mutta kun, olen myös tätä mieltä. Sellaisia ärsyttäviä juttuja, jotka pistää minut ihan solmuihin.

Vielä syntymäpäivälahja-kategoriaan menee tänään saapuneet Sennheiser CX 300 -nappi/korvatulppakuulokkeet. Voittivat MikroBitin elokuisen testin ylivoimaisesti ja hintakaan ei ollut paha (postikuluineen 60€). Omani tilasin tutusti Apple Storesta ja ne toimitettiin perille alle viikossa. Tulppia saa valkoisten lisäksi myös mustina, hopeisina sekä pinkkeinä.

Korvan sisään työnnettävät korvatulppatyyppiset napit saundaavat erittäin hyvältä ja ero iPhonen mukana toimitettuihin Applen peruskuulokkeisiin on valovuosia. Tulpat myös sulkevat erittäin tehokkaasti ulkopuoliset äänet ulos. Lenkille en vielä päässyt nappeja testaamaan, mutta jo kotona kävellessä huomaa, että askeleiden tömähdykset ym. kehon äänet kyllä kantautuvat korviin. Ihan täydellisyyteen ei siis tulppakuulokkeillakaan päästä. Ainakin ne pysyvät paikoillaan hyvin toisin kuin tavalliset nappikuulokkeet. Ja äänet kuulostavat jälleen musiikilta!

Harkitsin myös vakavasti hieman kalliimpia varta vasten iPhonea varten tehtyjä, mikrofonilla ja vastausnapilla varustettuja Sennheiser MM 50 iP -kuulokkeita, mutta ne eivät käsittääkseni toimi iPod Shufflen kanssa. Ainakin iPhonen vakionapit kuulostavat erittäin oudoilta ensimmäisen sukupolven Shufflen parina johtuen ilmeisesti 4-napaisesta plugista. Enkä muutenkaan ole koskaan ollut handsfree-härpäkkeiden ystävä. Mieluummin puhun suoraan puhelimeen tai annan vaimon vastata esim. autoillessa. Kuulokkeita käytän vain musiikin kuunteluun iPhonesta tai lenkkeilessä Shufflesta.

On varmasti traumaattista joutua työnsä vuoksi poliisin(!) uhkailemaksi, etenkin kun Suomessa on totuttu ajattelemaan että meikäläiset lainvalvojat ovat sieltä rehellisemmästä päästä. Älähdin äimistyneenä siinä vaiheessa kun Semi kertoi kieltäytyvänsä tekemästä asiasta rikosilmoitusta, koska nämä [uhkailijat] ovat hänen työtovereitaan ja heidän kanssaan pitää pystyä tekemään töitä tämän jutun jälkeenkin.

Että MITÄ?

Mitä ihmettä tuosta kommentista pitäisi ajatella? Että hän hyväksyy syyttäjien uhkailun osana poliisin toimenkuvaa? Ettei uhkailu ole vakavaa? Että hänen mielestään on täysin normaalia, että nämä kyseiset ihmiset jatkavat edelleen LAINVALVOJINA(!) uhkailtuaan ensin syyttäjän henkeä ja terveyttä vain siksi että hän tekee työtään?!? Ajatelkaa nyt hyvät ihmiset.

Onneksi sentään poliisiylijohtaja Paatero on valmis selvittämään asian.

Positiivista on ainoastaan se että Semi tuli julkisuuteen kertomaan uhkailusta. Poliisi ei saa nostaa itseään lain yläpuolelle, eikä "villien" yksilöiden pidä antaa rellestää ja pilata ammattikunnan mainetta.

Hei sinä uusi yhteiskuntatieteiden opiskelija eli fuksi! Lue ensin Miksi SVOL:n jäseneksi-sivu. Sen jälkeen voitkin jo liittyä Suomen valtiotieteitä opiskelevien liittoon (SVOL). Se on Sinun ja meidän kaikkien parhaaksi.

Hei sinä vanha yhteiskuntatieteiden opiskelija! Sinulle samat sanat kuin fukseillekin, ellet ole jo SVOL:n tai SVAL:n jäsen.

Kun olet jäsen (tai vaikka et vielä olisikaan, mutta toiminta kiinnostaa), seuraa näitä sivuja ja Pooli ry:n sekä Socius ry:n sähköpostilistoja. Ilmoittelemme ihan pian seuraavista SVOL-tapahtumista.

Pieniä iloja:

• Mulla on viikko lomaa, en ole oikein tajunnutkaan.
• Edellisestä johtuen saan nukkua tulevina aamuina pitkään (nukkuminen lienee ihanin asia elämässä).
• Tapasin tänään Kullan isotädin, vallattoman hauskan ja topakan 86-vuotiaan, joka asuu saman tien varrella kuin me. Pitänee mennä joku kerta kylään.
• Nautin sunnuntai-iltana olutta valkoviinilasista - juotuamme valkoviinin jo loppuun.
• Tänään on siivottu ja koti pölytön.
• Saamme sisustaa kakkoskotiamme jatkossa monella kauniilla esineellä, mm. näillä ja tällä. Hiljalleen ja minimalistisesti.

Kuva täältä.

Nostan kyllä hattua ja kumarran syvään jos hänen suunnitelmansa onnistuvat. Aikataulu on ainakin tiukka, jos vuoden loppuun mennessä pitää saada tilat katsottua.

Lähes samoihin aikoihin ilmoitti Nana Korpelainen ettei tulekaan ehdolle syksyn vaaleihin. Sanon suoraan että Turku menettää paljon kun Nana vetäytyy politiikasta, myös kulttuurin puolella, sillä hän on täydestä sydämestään ja innolla ollut politiikassa mukana. Olen aina ihaillut miten syvällisesti hän on perehtynyt käsiteltäviin asioihin. Ymmärrän kyllä hänen perustelunsa hyvin. Nanalla ovat prioriteetit kohdallaan. Toivottavasti saamme samanlaisia kykyjä lisää politiikkaan.

Aivan varmasti kokemusta ja näkemystä löytyy kirkon kaikkien jäsenten joukosta. Mutta joukkoon kuuluu paljon myös niitä, jotka ovat tietoisesti sanoutuneet irti kristinuskon sisältökysymyksistä. Raamattu tuntee myös uskosta luopumisen näkökulman, sen että mielistyy maailmaan, että ihmisen syvät arvot vaihtuvat muuksi, että ihminen vastustaa Jumalaa (ja se luontainen taipumus hänellä on).

Mutta ymmärrän sen, että kansankirkossa ei mennä nyhtämään rikkaviljaa ennen leikkuuta (Mt. 13:24-30). Siis ei tuomita etukäteen ketään, koska me emme näe ihmisten sydämeen, mitä siellä liikkuu. Mutta kuitenkin on hyväksyttävä, että kristinuskolla on jonkinlainen sisältö. On hyväksyttävä, että usko merkitsee jotakin; mutta ei ihan mitä tahansa. On hyväksyttävä myös se, että ihmisiä tarvitsee opettaa ja kasvattaa uskoon ja kristilliseen elämäntapaan liittyvissä asioissa. Mutta me voimme oppia toinen toiseltamme.

Herätysliikeiden painotukset ja jyrkät rajanvedot eivät kuitenkaan ole koko totuus siitä kuka on oikeasti Jumalan valtakunnan sisäpuolella ja kuka ulkopuolella.

Maanantai

Suomen sodan (1808-09) leipäpulalla oli vaikutuksensa siihen, että Ruotsin ja Suomen armeijoissa otettiin näkkileipä kenttämurkinaksi. (lähde: Hesari)

Espoon kaupunki on käyttänyt maan pakkolunastusoikeuttaan vain kaksi kertaa. (kaveri)

Älä koskaan ikinä muutu on Egotripin biisi, ei Don Huonojen. Ei pidä teeskennellä tuntevansa pop-musiikkia jos ei sitä tunne.

Antropologit voivat välttää noloja virheitä à la Margaret Mead asumalla tarpeeksi pitkään tutkimassaan kulttuurissa, jolloin siihen pakostikin tutustuu pintaa syvällisemmin. Ystävyys tutkittavien kanssa saattaa joskus aiheuttaa tutkimuseettisiä dilemmoja, mutta yleensä tuttavallinen suhde ihmisiin on tiedonhankinnan kannalta pikemminkin plussaa. Sain lisäksi kuulla käytännön kokemuksia Rion favelassa elämisestä. (vanha kaveri jonka tapasin sattumalta ja joka kutsui luokseen syömään salaattia).

Tiistai.

Suomalaiset marketit voivat olla amerikkalaisten silmissä huvittavia. (Fail Blog)

Ei kannata luottaa reittioppaaseen ja luulla, että johonkin pääsee kätevimmin Espoon kautta oikaisemalla.

Jos on kerrassaan pakko mennä Espooseen, niin pitää mennä pyörällä ja ottaa kunnon kartta mukaan. Espoo on mahtava paikka niin kauan kuin siihen suhtautuu metsänä jossa on taloja, ei kaupunkina jossa on metsää.

Jos joutuu menemään bussilla Espooseen, niin kannattaa käyttää reittiopasta ja lisätä noin tunti matkustusaikaa sen antamiin reitteihin. Jokin menee kuitenkin aina vikaan.

Espoossa matkustellessa on hyvä pitää paperinenäliinoja mukana, sillä myöhästyttyään bussista, jäätyään väärällä pysäkillä ja liftatessaan toiselle pysäkille voit joutua käymään "naistenhuoneessa".

Tämä kaikki tukee hypoteesia, jota olemme kehitelleet Lostia seuraavien helsinkiläiskaverieni kanssa. Espoo muistuttaa Craphole Islandia (ransk. île pourri). Meno- ja paluumatkan on tapahduttava tismalleen samaa reittiä tai seuraa "sivuvaikutuksia". Espoossa aika kulkee eri tahtia kuin tosimaailmassa, mikä selittää miksi määränpäähän saapuu vasta 1-2 h Reittioppaan antamien tietojen jälkeen. Jos Espoon-matkaaja tarvitsee "vakion", suosittelen Helsinkiä. Se on yllättävän lähellä, vaikka vaikea saavuttaa.

En ole ainoa, joka sanoo Venäjää aina välillä vahingossa Neuvostoliitoksi. Varsinkin kun se käyttäytyy neuvostoliitonomaisesti. (keskustelu isän kanssa)

On olemassa vuokranantajia, jotka hyväksyvät lemmikit. Ehkä noin 10 per kaupunki. Pitäisikö sittenkin muuttaa Espooseen? Jos länsimetro rakennetaan, muuttuuko Espoo helpommin hallittavaksi?

Keskiviikko

"Lukihäiriö eli ongelma lukissa voi olla henkilön sielunelämälle kivulias asia. Siitä kärsivää ei tule mitenkään sanallisesti tai elein ja matkien halventaa, vaan hänen vaikeuksiinsa tulee suhtautua mitä suurimmalla ymmärryksellä ja hienotunteisesti." Lähde: Aino Ahtiainen, Hameväen opas.

Hameväen opas on mahtavaa kamaa. Tykkäsin lukihäiriö-jutusta, sillä näinhän se on, toisten ulkonäköongelmiin tulisi suhtautua hienotunteisesti. Eikä hienotunteisuutta kannata unohtaa muissakaan tilanteissa. Lukihäiriö-sanan uudesta merkityksestä tulee mieleen äitini kertoma tarina. Joskus aivan pienenä ihmettelin äidin pukeutumista, ja hän selitti että kyseessä oli kerros-look. Pari päivää myöhemmin aloin vähäisellä puhetaidollani hokemaan, että pitää olla lukia, lukia! Äidillä kesti jonkin aikaa tajuta mistä oli kyse. Olin lapsena poikkeuksellisen kiinnostunut ulkonäöstä.

Torstai.

Sosiaalidemokraateilla on kampanja nimeltä Unelma. Hesarissa arveltiin, että demarit ammentavat M. L. Kingin perinnöstä. Tai ehkä Maria Guzeninan MTV-muisteloista. Omasta mielestäni Unelma kuulostaa lehmän, kääretortun tai kvarkin nimeltä. Seuraavaksi lumo, kauneus, ylös ja alas.

Kokoomuksella on Toivo. Onpas obamaista. No, on tänä vuonna nähty selvempiäkin Barack-plagiaatteja.

Kokoomus perustaa politiikkansa mm. kristilliseen etiikkaan. Oho. Puolueen onneksi tämä on Suomi eikä mikään sekulaari Turkki. Huvittaisi tietää, miten kristillinen etiikka sopii Kokoomuksen muihin arvoihin (demokratia, länsimainen talousjärjestelmä), joita Jeesus tuskin tunsi. Perustuuko etiikka Vuorisaarnaan vai Ilmestyskirjaan? Pitääkö varakkaiden kokoomuslaisten antaa omaisuutensa köyhille kuten Jeesus kehotti? Kuinka moni puolueväestä on edes lukenut Raamatun läpi?

En voi väittää lukeneeni Raamattua kokonaan, mutta minulle ei ole edes hihhuleimpina aikoinani tullut mieleen perustaa moraaliani kristinuskon tuhansiin epämääräisiin tulkintoihin. Inspiraatio on eri asia, ja sitä voivat tarjota uskonnot, filosofia ja poliittiset aatteet. Omatunto ensin, kuten sekularismia puolustava Austin Dacey sanoo.

Perjantai

Opin uuden ranskankielisen sanan, antéchriste. Se tarkoittaa antikristusta, kuten ehkä arvasittekin. Näköjään McCainin tukijoukot ovat tehtailleet mainoksen, jossa Obamaa vertautuu Charlton Hestonin esittämään Moosekseen, mutta retoriikka muistuttaa myös spekulaatioista, että Barack olisi itse antikristus. Tyhmät amerikkalaiset. Opin yläasteen uskontotunnilla, että Antikristus nousee valtaan EU:n kautta, ei USA:n. Silloin kristittyjä tullaan vainoamaan kuin Rooman aikoina konsanaan, koska he eivät suostu ottamaan pedon merkkiä (jonkinlaista viivakoodia) käteensä. Viivakoodin avulla Antikristus seuraa kaikkien tekemisiä. Ja ilmastonmuutosta ei kuulemma kannata pelätä, koska kun Jeesuksen toisen tulemisen myötä kaikkialle maailmaan saadaan puhdas, trooppinen ilmasto.

Nyt tajuatte miksi puolustan sekularismia. Kaikki kunnia jokaisen uskolle, mutta turha yrittää pakottaa kaikkia ihmisiä samaan muottiin.

Hestonin roolit kiertoon. Odotan sellaisen amerikkalaispoliitikon ilmaantumista, joka itkisi hiekkaan vajonneen Vapaudenpatsaan edessä.

Opin, että on olemassa ihmisiä, joille maksetaan siitä että he testaavat seksileluja. Sekä yksin että jonkun kanssa.

Miltäköhän tuntuu olla seksilelutehtaassa töissä? Missä seksilelut valmistetaan? Löytyykö kumisten dildojen taustalta hyvinpalkattuja ammattilaisia vai köyhää lapsityövoimaa? Kuuluvatko seksilelutyöläiset johonkin ammattiliittoon?

Käväisin Vanhan 1968-tapahtumassa ja opin, että toisten kuuskytluku loppui vuoteen 1970, toisten vuoteen 1978. Puhujilla oli hyviä pointteja, näkökulmia ja mielipiteitä jotka antoivat ajattelemisen aihetta, mutta en oikeastaan oppinut mitään uutta.

Lauantai

Suomen suosituin urheilija on Tero Pitkämäki. Hänen lajinsa on keihäänheitto ja hän sai siitä pronssia Pekingin olympialaisissa. Tiedän urheilusta niin vähän, että se alkaa olla jo häpeällistä. Urheilu on mielestäni jännittävää ainoastaan kun olen itse mukana liikkumassa tai pelaamassa. Jos tiedän jonkun ammattiurheilijan nimeltä niin se johtuu luultavasti siitä, että hän on esiintynyt mediassa jonkun muun kuin urheilua käsittelevän asian yhteydessä. Tero breikkasi tajuntaani sen Amnesty-jutun vuoksi, mutta vasta tänään opin liittämään häneen tittelin "keihäänheittäjä" pelkän "urheilijan" sijaan. Onhan se nolo moka, jos Amnesty on laittanut listaansa urheilijoiden nimiä heidän tahtomattaan, mutta asian uutisointi oli silti aika kamalaa, "härskiä"-otsikoineen päivineen. Sanoiko joku urheilijoista tosiaan, että on olemassa ihmisoikeusloukkauksia pahempia asioita? Jään uteliaana odottamaan, että joku kertoisi mitä nämä mahtaisivat olla.

Muita urheilijoita joiden nimet olen oppinut näiden olympialaisten yhteydessä: Phelps, uimari. ja akvaario-otus, hah. Lisäksi Hesarin Kuukausiliitteessä oli juttu Ruotsista joka on ihana maa koska sieltä on kotoisin joku ihana naisurheilija jonka nimi alkaa C:llä.

Opin myös uuden ranskankielisen sanan, colistier. Se tarkoittaa henkilöä joka on jonkun kanssaehdokkaana vaaleissa, kuten Joe Biden Barack Obaman varapresidenttiehdokkaana. Jostain kumman syystä olen viime aikoina lukenut USA:n presidentinvaaleista ranskalaisista nettilehdistä. Uutisten sisältö on melko samanlaista kuin suomalaisissa lehdissä: Obama, Obama, Obama, Obama, Obama, Fagerholm, Obama, Obama, Obama....Aina välillä mainitaan joku McCain, joka näyttää ajoittain jopa johtavan kisaa.

Sunnuntai

Yritin korjata urheilutietämättömyyttäni.

EU voitti olympialaiset 273 mitalilla! Wuuhuu! Olin kerrankin innoissani urheilu-uutisesta. Sitten sain selville ettei näitä oikeasti lasketa, paitsi Café Babelin sivuilla.

Suomi sai yhden kultamitalin, yhden hopean ja kaksi pronssia. Onnea Satu, Sanna ja Minna, Tero ja Henri! Unohdan nimenne huomenna. Jouduin turvautumaan Wikipediaan tiedon löytämiseksi. Ilmeisesti uutissivustoilla luullaan, että ihmiset seuraavat olympialaisia päivittäin eikä niille ole järjestetty tärkeimpiä tietoja nopeasti löydettäviksi.

Opin myös, että käsittämättömiä määriä ruokaa heitetään hukkaan, tutkimuksen mukaan jopa puolet maailmassa tuotetusta ruoasta. Kamalaa! Tähän vaikuttaa varmasti monia tekijöitä, kuten huonosti suunnitellut tuotanto-ja myyntiketjut sekä nirsoileva kulutuskulttuuri. Työskentelin nuorempana pikaruokalassa, ja muistan surreeni kymmenen minuutin ikäisinä poisheitettyjä hampurilaisia. Me työntekijät emme tietenkään saaneet koskea niihin.

Toisaalta tutkimus saattaisi kerrankin tukea paheellisia kulutustottumuksiani. Olen sekasyöjä ja ostan yleensä halvinta. Reilun kaupan kahvit ja banaanit sopivat budjettiini, mutta luomutomaatit on pakko jättää hyllyyn. Suuri osa syömästäni proteiinista koostuu viimeisen päivän lihoista. Tiedättehän, hinta-alennus 50 %. Lähikaupastani löytyy tällaista lihaa lähes joka päivä, ja ilman minua ja muita vähävaraisia opiskelijoita ne nakattaisiin roskiin. Kuten partiokaverini muotoili muinaisilla retkillämme: jos jotain ruokaa yli jää, sen Kaspardus sisäänsä mättää.

Viikon oppimiset: keskiverto tulos. Opin aika vähän mitään konkreettista. Opin taas kerran, että en tiedä tarpeeksi tärkeistä asioista, ja että oppiminen ei tapahdu itsekseen.

Linkit:

Hesari

Armeija ei luovu näkkäristä

Espoon kaupunki

Älä koskaan ikinä muutu, YouTube

Code of Ethics, American Anthropological association

Fail blog

Espoon karttapalvelu

Back In The USSR, The Beatles, YouTube

Aino Ahtiainen: Hameväen opas

Demarit

Kokkarit

Unelmatorttu, Maku-reseptiarkisto

Martin Luther King: I have a dream-puhe, Google Video

Austin Dacey

Raamattu

Mc Cainin kampanjavideo: Barack Obama "The One", YouTube

Heston ja Vapaudenpatsas, SPOILER, YouTube

YLEn Elävä arkisto: Vanhan valtaus 1968

Liberation

Cafe Babel

Treehugger

The Onion

Pekingin olympialaiset: One World, One Dream.

Kahdeksan ihmistä on kadonnut lumivyöryn seurauksena Mont Blancilla. Kateissa olevista, viisi on Itävaltalaista ja kolme Sveitsiläistä. Mont-Blanc du Taculilta irronnut jäälohkare ilmeisesti aiheutti vyöryn. Seitsemän kiipeilijää pelastui täpärästi vyöryltä. Köysistöt joutuivat suuren vyöryn pyyhkimäksi klo 3 sunnuntaiaamuyöstä. Kadonneiden ei uskota löytyvän, etsinnät heidän pelastamiseksi lopetettiin sunnuntai keskipäivällä.

In english: www.france24.com

Kun Raision Mylly avattiin, pidin perverssinä että kauppakeskukseen(!) järjestettiin kuljetuksia Turusta. Pidän muuten edelleen. Jo silloin kun tuota liikehirviötä suunniteltiin, päätin etten milloinkaan tule jalallani astumaan koko kompleksiin, ja päätös on pitänyt. Olen ylpeä tästä päätöksestä, ja tulen siinä pysymään ellei henkeä tai terveyttä uhkaava hätätilanne muuta vaadi.

En siis pidä hyper-super-jätti-marketeista, suurista ostoshelveteistä joihin pääsee vain autolla, tai muutenkaan koko nykyisestä kaupankäynti-ideologiasta. Saan inhon väristyksiä mainoksista joissa ostoksilla käymisestä yritetään tehdä "perheen yhteistä laatuaikaa" tai muuten vain ajanvietettä. Toki saatan itsekin lähteä Hansaa kiertämään, mutta yleensä siihen on hyvä syy: tarvitsen uudet housut tai muuta vaatetta. Päämäärätön kaupoissa lorviminen vain sen vuoksi että "shoppailu on kivaa" on mielestäni älyn pohjanoteeraus. Jollei ihminen keksi muuta harrastusta kuin myymälöissä maleksimisen, on hänellä asiat todella huonosti.

Samasta syystä vastustan myös kaupan aukiolojen vapauttamista. Onneksi joku muukin on samaa mieltä, vaikkei ehkä ihan samoilla perusteluilla.

Aukiolojen vapauttaminen tappaisi melko varmasti kaikki pienet liikkeet ja ketjut, joilla ei ole varaa tai halua taipua olemaan auki 24/7.  Suuret ketjut, S-ryhmä etunenässä, hierovat käsiään yhteen himokkaasti ajattellessan miten ne pääsevät mellastamaan jos/kun aukiolojen vapautus onnistuisi. Hyvästi yksityiset kauppiaat, hyvästi yksityiset lähikaupat, hyvästi erikoiskaupat - "sokkari" jyrää! Jaa että vapaa kilpailu? Unohtakaa se.

Aukiolojen vapauttamista puolustavat unohtavat sen tosiasian, että jos pieni kauppa tai ketju ei pidä auki yhtä usein ja pitkään kuin suureen ketjuun kuuluva naapurinsa, se menettää asiakkaansa nopeasti. Toinen perustelu on ettei kauppaan ole itse pakko mennä sunnuntaina ostoksille - no miksi sitten siellä pitäisi olla kenenkään töissä sunnuntaisin?

En usko siihenkään etteikö aukiolojen vapauttaminen näkyisi hinnoissa. Tottakai se näkyy! Ei kauppa ole hyväntekeväisyyslaitos, se haluaa saada voittoa. Jos kustannukset lisääntyvät (niinkuin käy kun palkkakulut lisääntyvät sunnuntaiaukiolon myötä), tuotteiden hinnat nousevat aivan varmasti.

En ole myöskään innostunut ajatuksesta että kaupan toimitusten, päivähoitopaikkojen jne pitää toimia aukiolojen mukaisesti, eli ympäri vuorokauden. Miten se vaikuttaa työntekijöiden ja heidän lastensa hyvinvointiin? Vain jotta ihmiset pääsevät hakemaan krapularuokansa tai unohtuneet maidot sunnuntaisin? Miten ihmeessä ennen tultiin toimeen kun kaupat menivät lauantainakin kiinni jo iltapäivällä?

Aukioloajoilla on syvällisempiä merkityksiä kuin ihmiset suostuvat myöntämään. Hektinen uusliberalismi haluaa meidän ajattelevan, että jokaisen ihmisen on elettävä vain tässä ja nyt, ja kaikkien (tai kaiken) pitää olla valmiita käytettäväksi vuorokauden jokaisena tuntina. Epämääräiset "markkinat" vaativat kuulemma niin.

Keitä ovat nämä "markkinat"? Miettikääpä sitä. Sinä, minä, naapurin Esko, me kaikki olemme ne markkinat. Jos meistä löytyy kärsivällisyyttä suunnitella viikonlopun ruokaostokset etukäteen, monen muun ihmisen elämänlaatu paranee.

Stop this train
I wanna get off
And go home again
I can't take the speed it's moving in
I know I can't
But honestly, won't someone stop this train?

Don't know how else to say it
Don't want to see my parents go
One generation's length away
From fighting life out on my own

Stop this train
I wanna get off
And go home again
I can't take the speed it's moving in
I know I can't
But honestly, won't someone stop this train?

So scared of getting older
I'm only good at being young
So I play the numbers game
To find a way to say that life has just begun

Had a talk with my old man
Said "help me understand"
He said "turn sixty-eight
You renegotiate"

"Don't stop this train
Don't for a minute change the place you're in
And don't think I couldn't ever understand
I tried my hand
John, honestly we'll never stop this train"

Once in awhile, when it's good
It'll feel like it should
And they're all still around
And you're still safe and sound
And you don't miss a thing
Till you cry when you're driving away in the dark
Singing

Stop this train
I wanna get off
And go home again
I can't take the speed it's moving in
I know I can
Cause now I see I'll never stop this train

John Mayer: Stop This Train