Päähenkilö Juno oli ärsyttävä teini, jonka sarkastiset lausahdukset rupesivat loppua kohti tuntumaan yhä enemmän kiinalaiselta vesikidutukselta.  Jason Batemanin esittämä Mark oli ällöttävä pedofiilin alku ja Jennifer Garnerista ei saa irti hyvää roolityötä kirveelläkään. Ainoa valonpilkahdus puolitoistatuntisen viemärin aikana oli J.K Simmonsin esittämä isä; ikävä kyllä J.K ei hartaista toiveistani huolimatta tarjonnut Spiderman-elokuvista tuttua J. Jonah Jameson verbaalitykitystä.

Seuraavan kerran, kun vaihtoehtoina on katsoa joko uusin Oscar-ehdokas/voittaja hyvänolon draamauloste tai esimerkiksi Steven Seagal toimintapätkä, minulla ei tule olemaan valinnanvaikeuksia. Seagalista ainakin tietää mitä saa. Ja vaikka käsikirjoitus olisikin kasa homeista pastaa (kuten Junossa), Steven silti potkii joltakulta pään irti ja katkoo luita. Se on postmodernia ajatuksia herättävää taidetta parhaimmillaan. Perkele.

Scarabeus-kustantamo ja sen vetäjä Arvi Nikkarev on julkaissut Soome ulme -nimisen antologian, jossa on kuuden suomalaisen tuttuja novelleja eestiksi käännettynä. Minäkin siellä muiden mukana.

Mukana ovat seuraavat novellit:

Johanna SInisalo: Lentävä hollantilainen
M.G. Soikkeli: Jännittävää olisi nähdä pihalla dinosauruksia
Johanna SInisalo: Baby Doll
Petri Salin: Kuninkaan kootut hulluudet
Petri Salin: (Jos) Zirma on
Jenny Kangasvuo: Kaikessa lihassa on tahto
Jenny Kangasvuo: Aalto nahan alla
Anne Leinonen: Shh shh. ne sanoivat
Anne Leinonen: Toisinkainen
Susi Vaasjoki: Taruntekijä

Kerrassaan merkittävä kulttuuriteko!

Jos kirja kiinnostaa, niin sitä voi kysellä Arvi Nikkarevilta osoitteesta
arvinikkarev (ja tähän tulee miukumauku) hotmail.com

Ensinnäkin Tähtivaeltaja 2/2008, joka tuli jo jokin aikaa sitten. Se sisältää kirjoittamani haastattelun Viivi Hyvösestä. Apina ja Uusikuu -romaania olen jo ehtinyt useampaan otteeseen kehua, ja tässä artikkelissa kerrotaan sitten kirjan taustoista ja kirjailijan urasta muutenkin.

Kosmoskynä 1/2008 putkahti viime viikolla postiluukusta, suositeltavaa luettavaa sekin. Mielenkiintoisin osuus on aina Kosminen Colosseum, sillä on mielenkiintoista nähdä, mitä esim. Usvassa julkaistuista novelleista sanotaan. Ja tietty myös niistä novelleista, mitkä on itse sattunut lukemaan ja joista on jo omakin mielipide olemassa. Lehdessä julkaistiin Nova 2007 seiskaksi yltänyt Jussi Katajalan Morgan Giffordin maalaukset, sujuvasti kirjoitettu ja viihdyttävä novelli, tosin ennalta-arvattava (johtuuko siitä että Heroesissa oli vähän aikaan sitten käytetty samaa ideaa), mikä hivenen latisti omaa lukukokemustani (no miksei voisi nauttia vaikka tietää mihin tarina johtaa?). Mutta jos tuon tuttuuden unohtaa, niin hyvin teksti kyllä imee mukaansa. On taito kirjoittaa sujuvaa ja viihdyttävää tekstiä.

Tänään taas tuli Finnzine 1/2008 ja 2/2008 yhteislähetyksenä. Ilahduttavaa oli nähdä, että ykkösessä julkaistiin Juhani Havukaisen novelli Pääsäännöt. Se oli aikoinaan yhden vuoden Novassa ( en muista minkä, useampi vuosi sitten) teksti, joka jakoi jyrkästi mielipiteitä. Osa tuomareista rakasti ja osa kirosi jonon hännille. Jo siksi, että se hajotti niin suuresti mielipiteitä, se ansaitsee julkaisun. Kakkosnumerossa on novellina Saara Henrikssonin Meritähdet.

Spin on ilmestymässä ilmeisesti lähipäivinä, odotellaan. Niin ja Satu-Usvakin, jos ei taivas putoa niskaan. Lehti on taitettu, parhaillaan pikaisella kommentointikierroksella tekijöillä.

Enhörningen on julkaissut netissä Atorox-spekulaatioita.

Nyt täytyy häpeäkseni tunnustaa, että minulta jäi Atorox-äänestyksen vika vaihe tekemättä. Olin kyllä ihan pirteässä kunnossa ja suurin osa teksteistä oli luettu, mutta innostuin omista projekteistani ja paukutin sen sijaan kasaan romaania. Tuntui tuskalliselta alkaa pohtia sitä, mikä novelli on omasta mielestä Atoroxin arvoinen - se parhaan valitseminen ei ole yksiselitteinen juttu. Romaani ei toki valmistunut, mutta noin 50 liuskaa uutta materiaalia syntyi, ja novelli kaupan päälle. Nyt ei sitten ihan samalla raivolla ehdikään kirjoittaa :)

Es ist Gerade so Perfekt
---------------------

To 3.7. Luetteko raamattua?

Lähdettiin junalla Helsinkiin Vammalan rautatieasemalta torstaina 11:00. Helsingissä juna oli 13:52 ja vietiin ensimmäisenä matkalaukut serkulleni Riikalle. Sen jälkeen lähdettiin viettämään aikaa kaupungille. Samalla tavattiin 2 luokkakaveria, joista toinen on Helsingissä kesätöissä, ja toinen oli lähdössä Maltalle kielikurssille.

Illalla palailtiin sitten metrolla serkulleni ja matkalla siihen meiän eteen istui mummeli. Hetken päästä se kysy meiltä; Luetteko raamattua? O_o Oltiin että ”Juu ei kyllä lueta”. Sitten se kysy että ollaanko käyty rippikirkossa. Sitten se puheli kaikkea että kuinka usko häviää jos ei käy kirkossa säännöllisesti ja jotain epäuskoisista. Mulla itellä soi puhelin sopivasti siinä, niin Pineacus sitten kuunteli mitä se höpisi xD Mielenkiintoinen mummeli täytyy sanoa!

----

Pe 4.7. Genau hier in Hamburg

Aamulla heräiltiin siinä 6 aikaan ja puol 7 aikaan lähettiin bussilla lentokentälle. Lento lähti 9:15 ja meillä oli siinä oottelua sitten jonkin aikaa. Lähtiessä ilma oli aurinkoinen ja suht lämmin, mutta Hampurin päässä sitten satelikin ja oli synkkää. Lento itsessään sujui hyvin ja ei ollut mitään ongelmia. Hampurin lentokentältä mentiin bussilla päärautatieasemalle, Haupbahnhoffille. Siellä tutkiskeltiin aikamme lippuautomaattia, koska siinä oli mielettömästi eri lippuvaihtoehtoja x_x lopulta sit päädyttiin ottaan sopivimman kuulonen ja lähdettiin oikeelle laiturille. Ei tietenkään tajuttu, että meidän olis pitäny vaihtaa Berliner Torilla metroa, joten mentiin pari pysäkkiä väärään suuntaan. Loppujen lopuks sitten päästiin kuitenkin Billlstedin pysäkille.

Seuraava operaatio olikin hotellin metsästys. Varmaan joku tunti palloiltiin siellä sateessa ja etittiin hotellia. Lopulta uitettuina koirina päästiin perille ja rojahdettiin sängyille. Telkkari tietysti heti auki ja sieltä VIVA kanavaks. Illalla käytiin vielä kaupassa ostamassa ruokaa, ja oli muuten mielettömän halpaa x_x 2L limsapullo makso 1.47€! woot.

----

La 5.7. Annalea and Annelí

Heräiltiin ajoissa ja lähdettiin suuntaamaan kohti Mönckebergstrassea. Lähtiessä ilma oli aika pilvinen, mutta kun noustiin asemalta kyseiselle kadulle

niin whoah! Se hetki oli yksi niistä hetkistä, kun kaikki ympärillä unohtuu ja tuntuu ettei mikään voi mennä pieleen. Oikeasti. Aurinko paistoi, sitten siinä oli joku mies soittamassa semmosia bongo-rumpuja. Ja se katu vielä mihin noustiin. Kuvistakaan ei käsitä miten upea se ostoskatu oikeasti oli!

Shoppailtiin koko päivä. Koko Mönckebergstrasse oli täynnä kauppoja, siellä ei saanu ajaa kun taxit ja bussit. Ensin suunnattiin Snipesiin (Tomin lempikauppa Hampurissa) ja ostin sieltä samanlaisen hupparin mitä Tomilla oli mm. Goldene Kamerassa, sekä samanlaisen valkoisen cäpin kun Tomilla. n_n Mentiin myös Saturniin, jonka yläkerrassa oli levy-osasto. Ja aika iso sellanen. Ostin itelleni THpaidan. Käytiin vielä Starbucksissa kahvilla ja kierreltiin siellä sun täällä. Tosi tosi nättiä seutua, paljon puita ja vihreetä. Lämpö nousi 29 asteeseen päivän aikana.

Yks kauppa ansaitsee erikoismaininnan – Foot locker. Siellä oli tosi mukavat myyjät! Ne kysy että mistä päin ollaan ja sanoin että suomesta. Sitten se luki mun Visa elektron korttia ja koitti sanoa mun nimeä. Sit se kysy että onko mun nimi Annalea (toinen nimi on Annaleea) ja sanoin sitten vaan että ei oo, että Reetta on mun etunimi. Sitten se otti Pineacuksen elektronin kanssa ja sano että sama kortti, tässä lukee Annelí, ollaanko me siskoja? Oikeasti siinö kortissa ei siis lue Annelí tms, mutta se oli niin hauska myyjä, naureskeltiin sen kanssa hetki ja lähettiin sitten jatkamaan matkaa. Ihmiset muutenkin saksassa on paljon mukavampia ja ystävällisempiä kuin suomessa n_n

Illalla käytiin ottamassa Hotellin ylimmästä kerroksesta muutama kuva.

----

Su 6.7. Sonntag á la VIVA

Herättiin aika myöhään ja oltiin tekemättä oikeastaan mitään koko päivänä. Kaikki paikat oli kiinni, edes ruokakaupat ei ollu auki sunnuntaisin. Kateltiin VIVAa koko päivä ja päivän aikana tulikin kuultua THta aika moneen otteeseen! Nähtiin ADS, DDM, Monsoon, Spring Nicht ja Schrei muutamia kertoja ja sen lisäksi vivan featuring ohjelmassa kerrottiin faneista, ja THn faneista oli paljon juttua, sekä poikia oltiin haastateltu kyseiseen ohjelmaan. Dortmundin konsertista oli kanssa aika paljon materiaalia ja koitin kovin vilkuilla jos näkyis tuttuja, mutten ainakaan tunnistanut ketään :)

----

Ma 7.7. ”Nicht Deutsch?”

Lähdettiin aamulla junalla Poppelbütteliin Alstertal Einkaufcetrumiin. Kyseinen ostoskeskus oli iiiiiiso, mutta tosi moni kaupoista oli kalliita ja vähän liian hienostuneita meiän tyyliin :D Osteltiin kuitenkin muutamat tankkitopit, TH-julisteet sekä plakaattitarvikkeita festareita ajatellen. Käytiin taas vaihteeksi Starbucksilla kahvilla. Iltapäivästä lähdettiin Hauptbahnhoffin kautta keskustaan (Mönckebergstrasse, Jungfernstieg). Saatiin taas vaihteeks aika paljon katseita – lähinnä sen takia miten pukeuduttiin. Siellä kaikki tytöt käytännössä pukeutui normaaleihin farkkuihin ja johonkin normaaliin paitaan. Mulla taas oli päällä cäpi, polvipituset shortsit, punainen t-paita ja ketju henkselit (samanlaiset kun Billillä Cometeissa, mutta itse tehdyt n_n) ja pineacuksella taas mustat jätkäfarkut ja t-paita :D Joten erotuttiin aika reilusti normaalista massasta!

Illalla avattiin molemmat ikkunat meiän hotellihuoneesta, laitettiin VIVA päälle ja mentiin istumaan siihen ikkunalle ja avattiin Tequilalla maustetut kaljat (yak, en oo yhtää kaljaihmisiä xD) . Meiän huoneesta näkyi parkkipaikalle ja aika moni ihminen meille heiluttelikin ;D Leppoista ilta ja aurinko paisto nätisti n_n

----

Ti 8.7. Sex on the beach

Hauptbanhoffilla vaihdettiin U3 metro U1 metroon ja suunnattiin messehallenin pysäkille. Tarkotuksena oli käydä Decoyssä (Billin suosima kauppa n_n) Mutta ei millään löydetty sitä.

Illalla lähdettiin kohti Reeperbahnia. Ihmisiä ei ihan kamalasti ollu, mutta aika paljon kaikkia turistiporukoita, etenkin nuoria. Aikamme siellä kierreltiin ja lopulta päädyttiin meneen yhteen baariin drinkeille. Tilattiin Sex on the beachit ja ai että oli hyvät drinkit! Ylös nousiessa sitä huomas että ihan napakat höppänät siitä drinkistä sai :D Metromatka sujui siis hilpeissä merkeissä.

----

Ke 9.7. Virgin fly

Uusi yritys kohti Decoyta ja vihdoin löydettiin se kun tarpeeks etittiin. Oli pieni kauppa, ja tosi huomaamaton kyltti siinä oven yläpuolella. Sisällä sitten ihasteltiin kaikkea. Pineacus katseli enemmän vaatteita, kun taas itse juutuin heti korupuolelle. Mikä määrä koruja mitä Billillä on x__x hetken aikaa siinä meni, mutta tykästyin tosi paljon nahkaiseen rannekoruun, missä on tähtiä (viereisessä kuvissa Billillä on se kädessään). Hintaa siinä ei kuitenkaan ollut ja kysyin sitä sitten. Hetken aikaa täytyi miettiä että haluanko tuhlata niin isoa summaa koruun, mutta houkutus oli liian suuri :’D Ja tosiaan, suurella summalla tarkoitan SUURTA summaa xD Pineacus osti itselleen tazuma Hamburg ’takin’.

Ruokakaupan kautta mentiin hotellille. Illalla mentiin sitten hotellin vieressä olevaan Einstein baariin. Tilailtiin Virgin fly drinkit siihen ulos ja katseltiin kouluporukoita jotka lähti omille teillensä siitä meiän hotellilta 8) Oli muutama aika hyvän näkönen! Käytiin pikaisesti koneellakin ja tehtiin Panik plakaatti valmiiks :)

----

To 10.7 This is an S.O.S

Metrolla taas Mönckebergstrasselle ja Saturniin. Sinne oli tullut uusia TH paitoja ja ostettiin molemmat sitten paidat. Lisäksi ostin Dynamite Deluxen levyn. Starbucksille taas kahville ja pienelle shoppauskierrokselle.

Illalla taas mentiin Einsteiniin drinkeille. Tällä kertaa jäätiin sisälle. Juotiin parit drinkit ja loppuvaiheessa siihen viereiseen pöytiin tuli 10 henkinen Italialais/Enspanjalais ryhmä. Jotain 40-50 pariskuntia. Ne ei kaikki mahtunu siihen omaan pöytäänsä ja yks mies kysy saako se istua meiän pöytään. Ne ei puhunu yhtään englantia, ja meillekkin ne jotain jutteli eikä ymmäretty yhtään mitään xD Mutta ne oli tosi hauskoja ja mukavia! Saatiin hyvät naurut koko illaks niitten jutuista :D

Palailtiin sitten huoneeseen kattelemaan Jonas Brothers liveä VIVAlta. Joo, täytynee sanoa (anteeksi kaikille JB faneille) että oli aika kuraa niitten live esiintyminen! Radiossa saattaa vielä jollain tasolla olla kuunneltavaa, mutta live ei kyllä vastaa sitä mitä radioversiot x_x

----

Pe 11.7. Wo sind eure hände!

Lähdettiin suuntaamaan kohti festaripaikkaa jo hyvissä ajoin. Pitkän kävelyn jälkeen löydettiin perille joskus ennen 2. 3 aikaan alkoi lipunmyynti ja oltiin tosi etupäässä jonossa. Juostiin porteilta nopeasti lavalle päin ja päästiin vasempaan reunaan eturiviin! 2 tuntia siinä ooteltiin kuumassa auringonpaisteessa ensimmäistä esiintyjää. 17:15 lavalle tuli Poolstar. Oli ihan hyvää musiikkia, tosi vähän porukkaa vaan oli vielä tässä vaiheessa. Poolstarsin jälkeen vuorossa oli Amplify, ei ehkä niin hyvää musiikkia kuin edellisellä, mutta ei valitettavaa silti :D Sitten vuorossa olikin Killerpilze. Meno lämpeni aika paljonkin (meidän takaa koitti tunkea siihen eturiviin joku muija, mutta laitettiin vähän vastaan. Käskin pineacuksen työntää mua sitä vasten, ja painoin kättäni sellasta tankoo vasten. Päätettiin, että jos meinaa tunkee, niin me ei ainakaan liikuta senttiäkään, oltiin sentään paikkamme ansaittu :D Muistoksi siitä muijasta sainkin mukavasti mustelmia, mutta oli se sen arvosta x)) ja Killerpilze oli livenä tooosi hyvää! Jo’lla (laulaja) oli hyviä juttu ja muutenkin ne vitsaili tosi paljon lavalla. Max (kitaristi) oli hyvä kun huomas että oltiin suomalaisia (meillä oli suomenliput mukana), selvästi iloinen kun taas suomalaisia oli yleisössä n_n

Killerpilzen jälkeen olikin ehdottomasti oman suosikkini aika, Panikin. Aina ollaan haluttu päästä hyppimään Neustartia livenä, ja sen pojat vetivätkin avausbiisinä. Aivan mielettömän hyvä keikka!! Davidin piano soolo oli jotain todella kaunista (tosin Timoa kiljuvat pissikset häiritsi vähän -.-). Yhden uuden biisinkin soittivat, nimeltään Jeder, joka on sitten vuoden lopussa ilmestyvällä uudella levyllä :) Panikin lopetettua turvamies otti lavan reunalla olleen vesipullon ja ojensi sitä meidän kohdalle, ja nappasin sen sitten nopeasti itselleni, pullo oli vielä puolillaan kivennäisvettä, ja oli aika mukava saada jotain juotavaa kun oli astetta enemmän laulanut ja hyppinyt :D Ja tämä pullo siis kuului Timolle, toiselle Panikin laulajista. :)

Panikin lopetettua ihmisiä kerääntyi tosi paljon sellaisen aidan viereen, ja mietittiin, josko pojat tulisivat jakamaan nimmareita sinne. Hetki siinä katseltiin ja kun näin että ne sinne tosiaan tulivat, jäi pineacus pitämään paikkaa ja itse juoksin sinne. Pääsin onneksi ihan aidan viereen plakaatin kanssa. Vuoron perään ne kaikki jakoi nimmarit, rauhalliseen tahtiin, jotta jokainen varmasti sai. Kaikki Panikin pojista ei huomannut, että olin suomesta, mutta Juri (rumpali) huomasi ja kirjotti siihen plakaatin alareunaan (we will, Hopefully :-) ). Ja kuvasta tosiaan näkee millainen se meidän plakaatti oli. Jan (DJ) huomasi kanssa sen suomen siitä plakaatista, ja kysy multa jotain, mutta koska mun saksan taito ei kovin hyvää oo, en saanut selvää mitä se kysyi, vastasin siihen vaan epämääräisesti jotain :’D

Viimeisenä esiintyjänä oli 4Lyn, jota odotettiin kanssa tosi paljon. Ja whoa, oli kyllä aivan mieletön livenä! Ensin oli jotain ongelmaa mikin kuuluvuudessa, mutta asia korjattiin pian. Laulaja otti lavalle yhdentyypin yleisöstäkin, ja siitä on aika monta kuvaa otettuna, sillä niin.

Ehkä sen näkee sitten kuvista mitä siellä lavalla tapahtu xD 4Lynin lopetettua lähdettiin sitten kävelemään Juna-asemalle, ja siellä olikin aika paljon porukkaa. Hotellille päästiin takaisin siinä ennen 1:00 yöllä. Tosi tosi mahtava päivä, aivan huippua!

----

La 12.7. Hallo, ich bin Tokio-Bill

12 aamulla oli Check-out meidän ekasta hotellista. Tavaroiden pakkaamisessa oli ’hieman’ ongelmia kun kaikki ei meinannu mahtua millään. Lähdettiin metrolla kohti uutta hotellia. Jäätiin Tiefstackin pysäkille ja siitä alkoikin pieni hotellin metsästys. Palloiltiin varmaan yli tunti etsien hotellia, mutta sitä ei löytyny sieltä, missä se kartalla näytti olevan. Meillä oli onneks kuitenkin sen paikan puhelinnumero ja pineacus soitti sinne. He ohjasivat tulemaan sen tien toiseen päähän missä oltiin. No, lähdettiin sitten kävelemään, ja käveltiin ja käveltiin ja käveltiin. Aurinko paisto ja oli mielettömän kuuma, järjettömän painavat laukut messissä. Ei siis hyvä yhdistelmä x_x Vihdoin päästiin hotellille ja siellä katottiin kelloa, ja oltiin kävelty melkein 2 tuntia. whoa. Hetken aikaa otettiin hotellihuoneessa lepoa, ennen kuin lähettiin kiertelemään ympäristöä. Huomattiin sitten, että siinä alle kilometrin päässä on toinen juna-asema. ei ärsyttäny ei. Tämä hotelli sijaitsi suoraan sanoen preerialla, jotain tehdasaluetta, lähistöllä oli ainoastaan Ikea ja Bauhaus. No, mutta onneks hotelli ainakin oli siisti ja mukava.

8 aikaan lähettiin Reeperbahnille taas. Ostettiin kaupasta ensin juomat ja juotiin niitä sellasilla portailla. Ihmisiä oli tosi paljon enemmän kun viimekerralla. Seuraavaks tilattiin VodkaRedBullit. Oli aika hyvät ;) Harmillista vaan oli, että kaikille clubeille ikäraja oli 18, joten ei päästy niihin sitten. Hotellille lähettiin siinä 2 aikaan. Samaan vaunuun tuli 3 n. meiän ikästä jätkää ja koska tilaa ei ollu istua, seistiin kaikki siinä. Hetken päästä mun korvaan pomppas sana ’Tokio-Bill’ aloin sitten kuunteleen mitä ne oikein jutteli ja ne veti vaan koko ajan että ’Hallo, ich bin Tokio-Bill, ja Tokio-Bill’. Mietittiin että olisko ne nähny pineacuksen laukussa olleen pinssin missä on TH logo :D Juteltiin siinä sitten keskenämme isoon ääneen kaikkee niistä, koska ne ei kuitenkaan ymmärtäny meitä xD Meillä oli niin hauska matka kyllä, enkä osaa sitä oikein selittääkkään kunnolla. Mutta hauskaa oli!

----

Su 13.7. Little house on the Prairie

Ah. Taas edessä oli yksi sunnuntai. Kaikki paikat kiinni. Ja mikä pahinta, meillä ei näkynyt tällä hotellilla VIVA tai MTV. Joten ei siis yhtään mitään tekemistä. Lähdettiin sitten käymään IKEAn pihassa ja istuskeltiin siellä hetki. Pian päätettiin lähteä ajelemaan laatikkokärryillä, sillä parkkipaikka oli mielettömän kokonen, eikä ketään näkynyt missään. Oli aika hauskaa :D Lopuksi pineacus työnsi mua vielä tavallisilla ostoskärryillä. Illalla haettiin vielä Burger Kingiltä isot ranskalaiset viimesillä rahoillamme :D Erittäin erittäin tylsä päivä x_x

----

Ma 14.7. PERRRKELE

Tänään oli sitten periaatteessa viimenen päivä tehdä mitään, sillä tiistaina lähtö hotellilta oli jo 11. Lähdettiin metrolla Stephansplazeniin ja siellä Planten un Blomeniin, joka oli aivan mielettömän kokoinen puiston tapainen, jossa oli paljon erilaisia kukkia ja suihkulähteitä ym. Otettiin paljon kuvia ja chillailtiin siellä tosi kauan. Tosi nätti paikka, ei ikinä uskois että lähen Hampurin keskustasta voisi löytyä noin nätti paikka! Käveltiin koko Planten un Blomen läpi ja päästiin tavalliseen puistoon, jossa ei ollut niin paljon kukkia, mutta muuten yhtä nättiä. Ihmisiä oli aika paljon liikkeellä, oli ilmakin sentään lämmin ja aurinkoinen n_n Aikamme siellä oltua lähdettiin keskusrautatieasemalle katsomaan josko sieltä löytyis jotain lehtiä. Ja löydettiinkin sieltä Starportraitit jossa oli pelkästään THsta n_n Makso 7,95€, mutta oli siellä kyllä juttuakin ja tosi hyvälaatuisella paperilla oli julisteetkin :)

Seuraavaksi suunnattiin satamaan. Ei oltu käyty siellä vielä kertaakaan, mutta päätettiin nyt mennä tarkastamaan sekin paikka. Lueskeltiin meidän lehtiä siellä hetki ja päätettiin sitten lähteä ajelulle laivoilla, joita sieltä lähti tasasin väliajoin. Ja niihin pääsi mukavasti samoilla lipuilla kuin mitä metrolla ja junalla <: Jäätiin yhdelle pysäkille missä oli tosi upean näköinen rakennus (kts. kuvista). Kiivettiin ylös saakka, juostiin 4 kerrosta ja viimeset 2 käveltiin kun ei enää jaksettu juosta. Samalla huomattiin että siinä vieressä oli sellainen rantabaari, jossa oli uima-allaskin. Ja ei harmittanut kun ei voitu mennä -.- Lähdettiin kiertämään laivalla lenkki loppuun ja katos kummaa, matkan varrella vastaan tuli uimarantoja. Jep, ei oltu käyty kertaakaan uimassa kun ei tiedetty missä olis rantoja. Ja siellä oli vaikka kuinka pitkään hiekkarantaa. Pöh, ei siis auta kun mennä uudemman kerran Hampuriin niin pääsee uimaankin ;)

Illan pimennettyä otettiin kuvia kaupungista. Ja, kuka voi muuten sanoa, että on käynyt Hampurissa puskapissalla xD Ei ihan kaikki voi! Ihan lopuksi yksi nainen pysäytti meidät ja kysy pineacukselta että olisko sillä myydä yhtä tupakkaa sille. Pineacus kuitenkin tarjos sen sille. Juteltiin siinä sen kanssa sitten hetki. Sit pineacus tajusi, että meidän täytyy ehdottomasti kysyä nyt sitä, että miten saksalaiset ääntää perkeleen. Se nainen hiukan nauro, kun oli kuulemma aika vaikean kuulonen sana, selitettiin kanssa mitä se tarkottaa. Aluks sieltä tuli sitten pelkkä ’pewwwkele’, mutta muutaman kerran jälkeen se ’R’ tuli kyllä aika hyvin xD Oli kyllä hauska nainen :D

----

Ti 15.7. Time to say Goodbye

9 aikaan herättiin, kerättiin kamat ja 11 oli Check-out. Ette muuten usko kuinka vaikeeta oli saada kaikki pakattua x_x Käytiin IKEAlla syömässä hot dogit aamupalaks ja lähettiin kohti lentokenttää. Ooteltiin siellä jostain 12 saakka ensin 4, että päästäisiin hakemaan meidän liput ja turvatarkastukseen. Istuskeltiin siellä lattioilla ja kuoltiin tylsyyteen. Turvatarkastuksen mies vähän naureskeli meille, kun meidän kamat ei meinannut mahtua niihin laatikoihin. Mulla oli kaks käsilaukkua, sit piti ottaa pois huppari, vyö, kännykkä ja vielä lopuks cäpi :D Päästiin läpi kuitenkin ilman ongelmia. Joskus 6 aikaan mentiin meidän lähtöaulalle istumaan, ja ensimmäisten suomalaisten joukossa mitä nähtiin oli sitten oikein ’perussuomalainen’. Siniset tuulihousu-caprit, sandaalit ja tennissukat. Päässä tapparalippis ja tyhmästi takakenossa. Ja mikä pahinta, ensimmäinen sana mitä sen suusta kuuli oli ’Nysse tuli’ -.- Ai että oli ihana kuulla ja nähdä taas suomalaisia x) Saksassa oli niin helppoa kun pysty vaan puhumaan keskenään, eikä kukaan ymmärtänyt. Vajaa 7 päästiin koneeseen ja 19:10 lähdettiin kohti suomea. Aika surullinen/haikea fiilis kyllä oli, oli sentään sen verran mahtava reissu. Takasin lähden koska tahansa!

Juokseminen sujui eilen illalla kepeästi ja mukavasti. Vauhtia on tullut lisää ja nyt voin sanoa jo juoksevani. Tosin pitää alkaa kyttään enempi sykemittaria, kun menen liikapaljon sataakuuttakymppiä. Ei kai se haittaa jos joskus, mutta kun tahtoo mennä joka kerta ja koko aika. Ei mun kunto taida vielä ole sellainen, että jatkuvasti sais mennä niin lujaa. Tänään meenkin harjoitteleen hiljaa juoksemista.

Usvan kirjoittajakesäleiri järjestetään tänäkin vuonna vaipparallista huolimatta! Siis, kirjoittajien kokoontuminen Ristiinassa perjantaista sunnuntaihin 1-3.8.2008 (lauantaina spesiaaliohjelmaa) – keskustelua ja mahdollisuus kirjoittaa omia tekstejä ja saada toisilta mukana olevilta vertaistukea ja palautetta.

Kuusenkerkkäsiirappia, lepakoita, saunontaa, videotykki ja ulkohuussi käytössä! Ohjelma äärimmäisen vapaamuotoinen ja joustava, edetään porukan toiveiden mukaisesti.

Nukkumispaikat sisätiloissa kymmenelle, telttaillakin saa, toivomme toki aurinkoista säätä. Vieraat voivat varautua siihen, että emäntä nakittaa heitä ruokailun järjestämisessä (ja että öisin kuuluu kitinää). Pitkänmatkalaiset voivat tulla jo torstaina, jos aikataulut soveltuvat torstaina tulemiseen paremmin. Voi myös tulla pelkästään lauantaiksi.

Tarvittaessa haetaan ihmisiä Mikkelistä, Ristiinasta tai Hietasen pikavuoropysäkiltä. Ristiinan keskustassa kaupat hyvin saavutettavissa. Yhteiskyytejä kannattaa myös kysellä.

Ja se spesiaaliohjelma: Lauantaina 2.8 klo 13 alkaen perheen Juniori järjestää elämänsä ensimmäiset kirjalliset grillibileet nyyttäriperiaatteella. Juniori juhlii nimeään *, mutta ei toivo erityisiä lahjoja, vaan että jokainen tuo mukanaan juhlapöytään jotakin syötävää. Tarkoituksena on viettää iltapäivää ja iltaa vapaamuotoisen yhdessäolon merkeissä – ja myös grillata sitä makkaraa.

Ei kravatteja! Bileet on tarkoitettu tosiaan ystäville, usvalaisille, kirjoittajille ja fandomin ihmisille - ei mitään seremoniaprotokollia.

* Ja Juniorin nimi: hän totteleepi sitten kutsumahuutoa Juho Harri Tapio.

Viime päivät ovat kuluneet kaupoilla ja kotia raivatessa. Kauhean paljon sitä kertyy kummallista sälää ihmeellisiin paikkoihin, kuten sänkyjen alle tai kassien pohjille. Kauheasti ei olla saatu aikaiseksi, mutta vähän selvyyttä kuitenkin.

Eilen käytiin pitkästä aikaa lenkillä Taran kanssa, ja olihan se kotipuolen tyttö Ringosta ihan yhtä ihana kuin ennenkin matkaa. Jollei vielä ihanampi: Taralla on kohtutulehdus, leikkausaika tänään ja ilmeisesti tuoksut sitä luokkaa, että Ringo tulkitsi sen silkaksi juoksuksi. Tästä huolimatta sen nuhteessa pitäminen oli about kymmenen kertaa helpompaa kuin Tanskan hietikolla.. Kertonee jotain kierrosten määrästä matkalla. Ringo on vissiin ollut edellisessä elämässään kala tai jotain, niin paljon se kaikkea vetistä rakastaa. Satamassakin se oli ihan epätoivoinen haistaessaan veden, joka kuitenkin oli niiin kaukana aitojen takana ja laitureiden päässä.

Joel analysoi tänään koiran käytöstä.  Hän totesi, että Ringolla on kolme tunnetilaa. Suurimman osan ajasta Ringo on iloinen ja nauraa. Sitten se voi olla myös väsynyt tai vihainen. Mutta pahalla tuulella tai apea koira ei Joelin mielestä ole koskaan. Aika oikeaan taitaa osua arviossaan. Ringo on aika hyväntuulinen nuori mies.

Yritin soittaa eläinlääkärille kysyäkseni tuosta viikko takaperin sattuneesta kohtauksesta, mutta en onnistunut saamaan puhelinaikaa. Koira on ollut koko tämän viikon aivan normaali itsensä, mutta siitä huolimatta olisi mukava saada joku ammattilaisen arvio tai edes spekulaatio mistä olisi voinut olla kyse. Ehkä huomenna onnistun saamaan jonkun langan päähän.

Ihanaaaa kun lomalla saa nukkua joka aamu pitkään!!!!!!! Niin myös huomenna :)

* Argentiinalle on tullut uusi virallinen sivu: http://tokiohotel.pop24.de/tokiohotel2/index2_ar.php

** Belgian konsertissa, joka pidettiin 13.7 oli tapahtunut pieni ikävä sattuma. Kyseinen konsertti oli ollut siis festarit, ja THn esiintyminen oli katkennut kuin seinään. Pojat laittoivat pahoittelunsa virallisille sivuille ja tässä siitä käännös:

Hei kaikki! Meillä todella oli tonneittain hauskaa esiintyessämme sunnuntaina Werchter Boutique festivaaleilla Belgiassa. Oli järkyttävää nähdä kuinka moni teistä Tokio Hotel faneista tuli katsomaan meitä LIVENÄ! Valitettavasti siellä oli sattuma, joka häiritsi koko kokemusta – esiintymisemme lopussa meidän ei ollut lupa soittaa encorea ja meidät pakotettiin lähtemään lavalta! Ette voi kuvitella kuinka surullisiksi ja vihaisiksi se teki meidät, kun emme pystyneet sanomaan kunnollisia hyvästejä teille.
Odotamme todella palaamista Belgiaan tekemään pidempää showta. Nähdään pian ja kaikkea hyvää teille! Bill, Tom, Gustav & Georg

http://tokiohotel.pop24.de/tokiohotel2/index2_en.php

*** Monacon Prinssi Albert tunnustautuu myös suureksi Tokio Hotel faniksi. Kyllä vain, hän on jopa oli katsomassa poikia heidän Monacon konsertissa! Mukava juttu että pojat valloittavat jo kuninkaallisiakin ;)

**** Tulossa on myös yksi video haastattelu, jonka käännöksen laitan kanssa tänne, mutta nyt ei ole aikaa kääntää sitä :D niin paljon kaikkea tekemistä !

***** Löysin muuten pari kuvaa, jotka on otettu 4.7 Hampurin lentokentältä, kun pojat lähtivät Italiaan. Kyllä vain. SAMANA päivänä kun mitä itse olin Hampurin lentokentällä. jep. jos olisin tiennyt sen, että ne lähtee samana päivänä, oltaisiin nähty ne siellä. Mikä tuuri x_x

Laivamatka sujui jälleen kerran mukavasti, vaikka päivälaivalla matka tuntuukin puolet pidemmältä. Tanskasta haettu ekinokokkoosi-häätö sai jälleen kerran Ringon mahan sekaisin. Onneksi laivan kannelle ei samaan aikaan osunut muita: sen verran isot ripuliläjät se sinne vetäisi. Niitä oli kiva yrittää kaapia irti muovimatosta...

Yhden lapsiperheen mieli me onnistuttiin pahoittamaan autokannella.. Huoh.. Olimme jo autossa odottamassa ulospääsyä, yläkannella oli todella kuuma ja odottelu venyi, koiralla eikä ihmisilläkään ollut mikään erityisen hyvä olo, sain kuitenkin Ringon juuri rauhoitettua takakoslaan maate kun naapuriautolla matkaava lapsi huomasi, että matkassamme on koira. Minulta mitään kysymättä kyseisen lapsukaisen äiti sitten nosti jälkikasvunsa tiiraamaan ja vilkuttelemaan sisään takaikkunastamme. Kun käännyin sanomaan avoimesta ovesta ihan ystävällisesti, että annetaan koiran nukkua siellä rauhassa typerä eukko (anteeksi siis lapsen äiti) totesi, että eihän se siellä nuku.. Jatkoin, että annetaan koiran kuitenkin olla siellä rauhassa, josta nainen selvästi närkästyi sanoen, että anteeksi nyt kauheasti kun LAPSI halusi katsoa koiraa, ja päivitellen poistui omalle autolleen kun ei saa katsoa koiraa... Hohhoijakkaa -- kauhean vaikea on joidenkin ymmärtää, että ei kaikkia koiria ole hankittu yleisiksi lapsien viihdykkeiksi, joita missä tilanteissa tahansa saa kuka tahansa lähestyä.. Olisiko pitänyt kenties sanoa, että tämä kiva ja vilkuteltava koira ei tykkää yhtään lapsista ja on purrutkin muutamia, haluatteko, että otan sen kenties autosta? Tajuavaisitko he kenties silloin paremmin, että kaikki koirat eivät ole halipuppelinalleja, jotka rakastavat sitä kun ventovieraat iskevät nenät auton lasiin kiinni? Koiralla tuollainen matka kovissa äänissä ja kuumuudessa on kuitenkin stressinen tilanne, ja jos se on saatu nippanapasti pisteeseen, jossa se ei reagoi autoa vahtien ohikulkijoihin ja on hiljaa, sitä ei suinkaan tee helpommaksi ja miellyttävämmäksi esiintyminen eläintarhan apinatarhalaisena. Mutta joo, se siitä, näitä riittää..

Meidän piti pysähtyä kakkatauolle oli kahdesti Turku-Tampere - matkan aikana. Ripulointi jatkui vielä eilen kotona ja hainkin koiralle apteekista mahaa rauhoittavia attapect-tabuja. Tänään maha on ollut jo suhteellisen normaali, ja eilen koira söikin ihan normisti.

Tampereen suunnassa on kuulemma satanut ihan kiitettävästi kun olimme poissa, mutta nyt ilmat ovat ihan kesäiset. Kerrankin meillä on käynyt säkä säiden suhteen.

Mitään erikoista treenaamisen suhteen emme ole nyt tehneet. Kunhan huilimme, yritän laittaa vähän kotia ja paikkoja kuntoon. Lomalla aivoilla on aikaa askarrella ja niinpä olen saanut tuhat ja yksi uutta ideaa kodin suhteen. Kunhan joku vaan ensin saisi aikaiseksi purkaa nuo kassit, pestä pyykit ja tehdä muut tylsyydet. Mä voisin vaan suunnitella :)

Ilmat olivat koirille ihanteelliset - ei niin kuumaa kuin lähtiessä täällä, vaan muutamina päivinä jopa sateista. Ei siis mitään auringonottokelejä, mutta vallan mainiot kävellä pitkiä lenkkejä meren rannalla, jossa Ringo tapansa mukaan veti pienoisilla kierroksilla. Tänä vuonna koirastamme oli tullut suhteellisen äänekäs... iu-viu, piip-piip ja sitä rataa.. rantakävelyt kävivät hyvistä hallintaharjoituksista. Vaikeinta Ringolle oli se jos lauma hajosi, eli muksut juoksivat jonnekin näkymättömiin tai ylipäänsä edeltä. Silloin alkoi meteli. Koiralapsen olisi pitänyt saada juosta muitten lasten mukana, ja kai siitä oli täysin vastuutonta päästää kakarat omin päin kymmentä metriä kauemmas. Valitettavasti ranta oli joka päivä niin täynnä ihmisiä ja koiria, että vapaaseen lokkijahtiin Atlantin aaltoihin Ringo pääsi vain kerran. Mutta mitäpä mamma ei tekisi lapsensa eteen: juoksin housun puntit märkinä aalloissa pitkin rantaa, jotta koira sai hepuloida riittämiin.

Lieneekö litkitty suolavesi syynä, mutta eilen illalla Ringo voi hieman huonosti. Yhtäkkiä kesken elokuvan katselun koira alkoi hoiperrella: Se meni Joelin luo ja aluksi luulinkin, että Joel kiskoi koiraa jotenkin, mutta nopeasti kävi ilmi, että jonkinlaisesta jalkojen kramppaamisesta oli kyse. Lähinnä se näytti jonkinsortin epileptiseltä kohtaukselta. Pitelin Ringoa aloillaan maassa, muutamien minuuttien ajan se läähätti todella nopeasti, oli rauhaton ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Kohtaus meni kuitenkin ohi ja hetken kuluttua pihalla pissalla koira näytti jo omalta itseltään ja oli valmis leikkimäänkin. Joel ja serkkupojat kuitenkin ehtivät pelästyä tuota kovasti. Joel-raukka pelästyi, että hän sai kohtauksen aikaan.

En tiedä olisiko kohtaus siis voinut johtua jostain suola/nestetasapainon horjumisesta tai sitten samana päivänä tanskalaisessa eläinlääkärissä saadusta ekinokokkoosi-lääkityksestä. Kyselen sitä joka tapauksessa eläinlääkäriltä kun pääsemme Suomeen. Fridallahan aikoinaan oli yksi samantapainen kohtaus, mutta se jäi yhteen kertaan koiran miltei 14 vuoden elämän aikana. Toivottavasti Ringollakin juttu oli kertaluonteinen.

Tämän päivän koira on pitkästä automatkasta huolimatta ollut ihan pirteä oma itsensä. Huomenna herätys on kello kolme ja lähdemme päivälaivalla Tukholmasta kohti Turkua. Hieman haikea olo - kaksi viikkoa kului todella nopeasti. Toisaalta kiva päästä kotimaisemiinkin välillä ja Ringon päästä katsastamaan mitä Tampereen nurkille kuuluu.

Tässä vielä kuvina rantatunnelmia. Leikkiin eläytymisen puutteesta ei voi omistajaa syyttää ;) ja kyllä me siellä pieniä paloja tottistakin otettiin.

Lisäilen tuonne alemmas treenikuvia myöhemmin jahka kerkiän.

Toimitusaika oli melkoisen pitkä, sillä lähetystä luvattiin vasta seuraavan vuoden kesäkuuksi, mutta totesimme, että mikä jottei, kokeillaan nyt kun asiasta on muutenkin ollut puhetta. Toimitusta odotellessa käytimme ajan jotakuinkin hyödyksemme ja hankimme mm. tarvittavia yksikönhuoltovälineitä ja tietoutta yksikön kehityksestä..

Pitkällisen odottamisen jälkeen sitten kävikin kutsu hautomoon yksikönhakumatkalle. Emot kutsutaan erityisin impulssein paikalle omaa yksikköään noutamaan. Impulssit ovat henkilökohtaisia, eikä kaikkiin ennakoiviin kuulu reagoida. En pitänyt kiirettä lähtemisen kanssa ja kutsuimpulssin frekvenssi oli viisi minuuttia lähtöhetkellä. Itse hautominen on ajallisesti vaihteleva prosessi, yleensä se suoritetaan vuorokauden sisällä, ja se koostuu kahdesta vaiheesta: äimistelyvaihe ja päkistysvaihe. Äimistelyvaiheessa nautitaan erilaisia narkoottisia aineita ja suoritetaan erilaisia äimistelynlievitysrituaaleja,  minä mm. seisoin tunnin äärimmäisen kuumassa suihkussa, ja päkistelyssä keskitytään otsasuonet pullistaen päkistämään. Erilaiset johdon, piipittävät laitteet ja nesteletkut kuuluvat asiaan. Taisteluhaavoilta ei vältytty, mutta onneksi ompeleet korjautuvat nopeasti.

Onnistuneen päkistelyn (tosin pitkäkestoisen) jälkeen juotiin Kirvesmiehen kanssa kaffet ja siirryttiin leimaantumisvaiheeseen.Normaalisti yksikkö viettää jonkin aikaa emon lähettyvillä ja sitten sitä vuoroin käytetään hautomon lokerikossa ja tuodaan kääreissä emolle, emon kunnosta riippuen.

Hautomon käytävillä vaappuu pinkeissä ja vihreissä koltuissa hyvin saman oloisia emoja, jotka työntävät identtisiä läpinäkyviä kaukaloita, kussakin kaukalossa on uuden uutukainen hautomosta haettu yksikkö. (emojen vaappuminen johtuu usein taisteluhaavoista, väsymyksestä ja tiivisteistä). Käytävän varrella on huoneita, joissa tapahtuu mystisiä asioita: yhdessä huoneessa opetetaan tankkaamaan yksikköön valkeaa voitelunestettä (joka poistaa äänekkäänkin kitinän) ja toisessa taas yksiköt lepäilevät ja voivat tarvittaessa saada sinivalohoitoa. Kaikkialla on hyvin hiljaista, myös emojen neljän hengen huoneissa, joissa emot ja yksiköt lepäävät keltaisten verhojen eristäminä. Ainoat äänet lähtevät yksiköitten satunnaisista ääntelyistä. Hautomossa laitostuu äärimmäisen helposti, sillä säännölliset ruoka-ajat aiheuttavat nopeasti Pavlovin koira -efektin aina ruokakellon kajahtaessa.

Näkymästä voisi tehdä Hugo Simbergin tyylisen maalauksen... ja jotakin hyvin Timo Sälekiven teosten omaistakin minulle tulee siitä mieleen.

Herkät ensimmäiset päivät vietetään tiiviissä yhteiselossa, sillä emon ja uuden yksikön kehot täytyy synkronisoida samantahtisiksi. Myös tuiki tarpeellinen leimaantumisvaihe kuuluu asiaa, ja samalla huolehditaan siitä, että emon kehosta erittyy riittävästi voitelunestettä (tarvittaessa hoivatäti tulee kädestä tai pikemminkin nisästä pitäen neuvomaan).

Yksiköitä on kahdenlaista perusmallia, joko hanalla tai rasialla varustettuja, ja mallista riippuen niitä on huollettava hieman eri tavoin. Molemmat tarvitsevat säännöllistä nesteytystä ja tiivisteiden vaihtoa. Meidän yksikkömme liittyi päkistysvaiheessa pienten vihreiden miesten ritarikuntaan (sillä se nautti vahingossa vihreää nestettä, jota ei ole tarkoitettu nautittavaksi), minkä vuoksi se joutui erikoishuoltoon ja siitä tehtiinkin sitten deluxe-malli, jolla on valmisasennuksena signaalin vastaanottoantenni sekä dataportti virheraporttien analysointia varten.

Saimme erikoishuollon puolella runsaasti hoito-ohjeita erilaisiin yksikön virhetiloihin, mm. ilmautukseen, valvomiseen, kitinään ja keuhkoamiseen. Jokainen uusi työvuoroon tullut hoivaaja muisti myös erikseen esitellä meille valvontahuoneen piipittävän laitteen (joka yleensä hälytti kosketushäiriön vuoksi).

Nyt yksikkömme Juniori on onnellisesti kotona ja antenni + dataportti on taidokkaasti piilotettu uteliaiden katseilta. Nyt vain odotamme, milloin Juniori oppii käyttämään kirvestä...

Heräsin viime yönä ja veskissä käydessä huomasin sormuksen kiristävän ikävästi. Ajattelin, että pois se täytyy sormesta saada ja läträsin aikani veden ja saippuan kans. Tuloksena oli, että sormus ei inahtanutkaan ja sormi alkoi turvota.
Istuksin, luin lehteä ja odottelin, että turvotus laskis, mutta kävi vain päinvastoin, sormi turpoili entisestään. Otin avuksi kylmägeelipussin, josta ei kyllä mitään apua ollut.
Siinä vaiheessa, kun sormi ei mennyt enää koukkuun ja sormus ei suostunut nihkeästikään pyörimään sormessa herätin Mikan ja kysyin, onko meillä mitään työkaluja joilla saatais sormus poikki. Mika tutkaili hetken turvonnutta sormeani ja haki Leathermanin timanttisahan (onkohan se timanttisaha?). Vähän mulla pelotti ja ehdottelin, että jos lähtisin ensiapuun ja ne siellä katkaisis sormuksen. Paksun sormuksen poikkisahaaminen ei oikein onnistunut, varsin kun välillä saha osui mulle rystyseen. Mietin, että pakko lähteä kohta hakeen apua, kun sormea kiristi aina vaan pahemmin mitä enempi siihen koskettiin. Seuraavaksi haettiin työkaluksi kunnon pihdet, sellaset julmetut väkäleukaiset papukaijapihdit. Pelotti taas, että kohta joudun ensiapuun vertavuotavan sormen vuoksi. Pihdeillä Mika kuiten sai katkottua sormuksen kahteen osaan ja mun makkarasormi pääsi puristuksesta.

Jestas, mikä ruljanssi keskellä yötä! Siinä samalla nyin kaikki muutkin sormukset sormistani, enkä niitä takaisin käsiini laita ennen kuin saan turpoiluni kuriin. Päivisin sormukset huljuu sormissa ihan sutjakkaasti, mutta yöllä sitten kerään itteeni nesteitä. Näkee sen toki aamuisin silmistäkin, huoh! Täytyy tehdä asialle jotain ennen kuin musta tulee Michelinukko.

Sormuksen raato

During these two days, we had a workshop where a group of Finns "joined" the choir and learned some of their songs and choreographies. Also, we recorded the whole thing for research purposes. Not only that, we took motion capture of the movements. This amazing and unique data set will be analysed in the coming months (there really is a LOT of data). We collected two kinds of motion capture data - group synchronisation data and dance movement data. In the group sync sessions, we had a larger number of people (8 or 9) wearing just a couple of markers each.

In collecting the dance movement data, we used a full-body marker set, and actually tracked two people at the same time, doing the choir movements together.

Both these sessions were actual choir singing and performance - the rest of the choir was in the lab, around the motion capture area and all performances we tracked were thus as close to authentic as you can get in a motion capture lab.

Click the photos in the gallery to see them in full size.
[gallery]

vihdoin taas päätettiin tulla koneelle ja laittaa jotain pientä tänne tästä reissusta :D

Shoppailtu on ihan liikaa, rahat loppu, mutta paljon tavaraa sitä on saatukki. mm. Kani-huppari (Goldene Kamera), 2 cäpiä, samanlainen rannekoru kun billillä ja Tazuma Hamburg takki (pineacukselle), sekä TH t-paitakin tarttui mukaan n_n Ja paljon paljon muuta myös.

Ilmat on ollu hyviä, mitä nyt vähän sateista aina sillon tällön, mutta aina se aurinkokin on paistanut jossain välissä päivää. Perjantaina tosiaan ollaan menossa sinne festareille ja ostettiin plakaattitarvikkeitakin

Eilen oltiin Reeperbahnilla. Palloiltiin siellä ensin hetki ja sit mentiin ottaan yhdet drinkit (sex on the beach), ja saatiin mukavat 'höppänät' xD Hauskaa on ollut ja pirun kaunista täällä on! JA HALPAA X_X

mutta, kuulemisiin ensi viikolla, olkaa ihmisiksi ja niin. Tschüss
- Reetta & Pineacus

Kuva on otettu itselaukaisimella, joten terävyys voi olla vähän sinne päin. Meillä minä oon se joka kuvaan ja musta ei oikein muuten tule kuvaa kuin itselaukaisimella.

Tässä muutama esimerkki:
Liikuntavammat ja niiden hoito
Tarvitaanko venyttelyä?
Kenkäklinikka

Taidanpa käydä katsomassa, olisikohan tätä lehteä lähikirjaston valikoimassa lainattavaksi?

Kahdet vanhat lenkkarit lensivät siis viime viikolla roskiin pintapuolisen tutkimuksen jälkeen. Toiset lenkkarit olivat vanhat (noin 10v), hyvinpalvelleet Nike Air Pegasukset, joita olen pääosin käyttänyt liikunnassa. Toiset kengät olivat Reebookin kävelylenkkarit, joilla oli ikää muutama vuosi.

Molempien kenkien pohjat näyttivät kuluneen hyvin tasaisesti - mitään eroja en voinut huomata eri alueiden välillä. Niken kantapäiden ilmatyynyt olivat jo rikki ja puhjenneet. Reebookin kengissä vasemman kengän päkiä- ja kantavaimennus oli painunut kasaan. Niissäkin oli ilmeisesti jonkinlainen ilmatäytteinen vaimennus.

Samoin huomattavaa oli, että molempien kenkien vasemman jalan sisäverhoilu oli kuluneet rikki kengän sisäreunalta. Voidaanko tästä päätellä jotain? Ehkä kengät ovat vain kuluneet loppuun eivätkä tue jalkaa tarpeeksi tai sitten iän myötä jalkojen rakenteessa on ehkä tapahtunut jotain muutosta. Aiemmin askellukseni on ollut kuitenkin normaali. Saattaa olla aiheellista tutkituttaa jalat jossain vaiheessa.

Muutaman kerran olen käynyt kokeilemassa jo kävelyä ja silloin jalassani ovat olleet uudet Nike Air Pegasukset. Uudet kengät tuntuvat tosi mukavilta jalkaan ja vaimennus toimii tietenkin hyvin. Näiden kenkien numero on muuten EUR 40. Joko kenkien kokoluokitus on muuttunut tai olen oppinut ostamaan riittävän tilavia kenkiä.

Vaihtakaa siis kenkänne ajoissa.